Bloggaaminen on jäänyt viime aikoina vähiin, sillä olemme hurahtaneet liian syvälle taolaisuuteen. Siis kohtaolaisuuteen. Bungaloweissamme ei valitettavasti ole nettiä, eikä wifillä varustetussa ravintolassamme pistorasioita. Läppärimme, joissa ei ole ollut enää vähään aikaan akkuominaisuuksia, ovat olleet käytännössä hyödyttömiä viime viikot. Nyt kirjoittelen lainakoneella. Kuulumme nykyään myös virallisesti AA-kerhoon, kävimme näet OWD-sukelluskurssin jälkeen Advanced Adventurer -kurssin. Olemme siten oikeutettuja suklailemaan 30 metrin syvyyteen, hyvä me! Jos ennen Koh Taoa emme ole erityisesti päässeet tekemään tuttavuutta muihin suomalaisiin, täällä kontaktia on syntynyt senkin edestä. Yrittäkäämme käydä parin viime viikon tapahtumia läpi kronologisessa järjestyksessä.
Viime päivityksen jälkeen matkustimme Phuketista Surat Thaniin, jossa yövyimme uskomattoman kulahtaneessa hotellissa. Oli edullinen. Surat Thanissa oli todella vilkkaat iltamarkkinat, valitettavasti ihmisvilinän vuoksi emme kehdanneet jäädä tien tukkeeksi seuraamaan, miten kunkin kojun eriskummallisia antimia olisi kuulunut nauttia. Poistuimme markkinoilta tyhjin käsin ja menimme johonkin ketjupihviravintolaan syömään. Aika nöyrää. Seuraavana aamuna turhauttava matkustaminen sai jatkoa, kun minibussilla, bussilla, parilla eri lautalla ja jalan taitoimme loppumatkan Koh Taolle. Lautan aurinkokannella meillä oli ilo nauttia ihanan ääliömäisestä seurasta. Pari kaveria oli ottanut asiakseen vetää mahdollisimman kovat naamat mahdollisimman lyhyessä ajassa alkaen kello 10, jolloin lautta lähti satamasta. Heidän toleranssinsa ei kaiketi ollut mitään mestaruustasoa, ja möykkä oli infernaalista parin tunnin ajan. Toivoimme sormet ristissä, että kaiffarit hyppäisivät pois ennen Koh Taoa. Jo Samuilla heitimme yläfemmoja, kun näimme omin silmin sankareiden poistuvan aluksesta. Riemu oli kuitenkin ennenaikaista. Jostain mystisestä, ilmeisesti matkatavarasähellykseen liittyvästä syystä iloiset veikkoset kiipesivät aurinkokannelle suunnilleen vartin ihanan hiljaisuuden jälkeen. Onneksi laskuhumala oli jo saamassa heistä otetta, ja matka Koh Pha-Nganille sujui kohtuullisten hiljaisten poikien kanssa.
Ensimmäiseksi Koh Taolla suuntasimme Koh Tao Diversille, joka on siis suomalainen sukelluskoulu. Kielirajoitteinen matkatoverini J vaati suomalaista sukellusopetusta, enkä minäkään pahakseni pistänyt. Sovimme aloittavamme kurssin seuraavana päivänä, minkä jälkeen lähdimme etsimään mahdollista majapaikkaa. Emme jaksaneet kauheasti tehdä vertailua, vaan mukavalta vaikuttanut naapuriresortti InTouch valikoitui tukikohdaksemme. Otimme aluksi viisi yötä ja sillä tiellä olemme edelleen, yli kaksi viikkoa myöhemmin. Paikan emäntäkin naureskelee meille, kun käymme parin päivän välein kyselemässä lisäöitä.
Ensimmäisenä iltanamme Taolla oli Suomen itsenäisyyspäivä sekä asiaankuuluvat juhlat paikallisessa suomalaisten suosimassa ravitsemusliikkeessä. Päätimme pitkän kuivan kauden oikein perinteisiin Suomi-lärveihin suomalaisten keskellä. Sai taas hävetä itsenäistä itseään seuraavana aamuna. Ensivaikutelma Koh Taosta oli kaikesta huolimatta oikein hyvä, aivan kuin olisimme tulleet lomalle uudelleen. Hienovaraisessa jälkitaudissa oli mukava aloittaa sukelluskurssi iltateorialla.
Sukelluskurssi täytti kolme seuraavaa päivää varsin kokonaisvaltaisesti. Unikin tuli hyvin iltaisin, kun vietti päivät vedessä. Kurssiryhmämme oli sopivan pieni, kolme henkeä. Välillä kurssilla pääsi tuntemaan itsensä myös totaalitaukiksi, mutta pääpiirteittäin kurssi meni oikein leppoisasti.
Olimme kurssin jälkeen niin tyytyväisiä itseemme, että vietimme kurssijuhlia viisi päivää. Huh, en enää ikinä aio saavuttaa sellaista olotilaa. Lauantaiaamuna usean päivän juhlinnan jälkeen J herätti minut: "Annikaa, sää kuolet kun sää kuulet mitä mää kävin tekemässä!" J oli varannut meille sukellusjatkokurssin parin päivän päähän. Näinpä sukellustarinamme sai jatkoa parin päivän AA-kurssin muodossa. Innostuksen taustalla oli edellisilta, jonka olimme viettäneet juuri kurssin suorittaneen porukan ja kouluttajamme kanssa. J oli kuulemma päättänyt illalla, että osallistumme kurssille. Aamulla heti herätessään hän kävi varaamassa kurssin, jotta tilaa perääntymiselle ei jäisi. Viisaasti ajateltu. Muuta hyvää lauantaipäivässä ei sitten ollutkaan. Pystyin poistumaan bungalowista ensimmäisen kerran siinä viiden maissa iltapäivällä. Syöminen ei ollut silloinkaan helppoa.
Maanantain ja tiistain aikana teimme yhteensä viisi sukellusta, ja tiistain yösukelluksen jälkeen pientä uupumusta oli havaittavissa meillä kokemattomilla tekijöillä. AA-kortit nyt kuitenkin taskussa ja takana mm. hylky-, tietokone-, ja syvyyssukelluskokeilut, yhteensä 10 sukellusta. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kouluttajallamme on alla noin 2 500 sukellusta. Näyttää hyvin helpolta, kun sen osaa. Eikä se aivan ylivoimaista kaltaisilleni tampioillekaan ole. Opetusvideoista jäi mieleen, että toinen syy siihen, että eläimet hyökkäävät ihmisten kimppuun, on se, että eläimet ovat aggressiivisia. Ok. J meinasi kuolla nauruun, kun näki minun tekevän ensimmäisen kerran vapaasukelluskokeilua. Näytin kuulemma ihan norpalta perä pinnalla ja pää kohti pohjaa pääsemättä sinne, yllätys. Heitin yösukelluksen jälkeen myös klassiset venepannut. Jäin ihmettelemään, minne toinen räpyläni joutui, kun sain kiivetyksi laivalle. J oli unohtanut sanoa ottaneensa sen. Kun olin pyörinyt tarpeeksi kauan liukkaalla kannella etsien räpylää, köyhän miehen spagaatti oli väistämätön. Kerran olin todella lähellä lähteä sukeltamaan kokonaan ilman räpylöitä, hups. Toisaalta epäilen, ettei siitä olisi minulle mitään haittaa, räpyläni ovat niin surullisen pienet ja potkutekniikkani sitäkin onnettomampi. Sukeltaminen vaikuttaa silti oikein mukavalta loma-aktiviteetilta, ja on siinä jotain koukuttavaakin. Ihanan kallista myös.
Sukeltamisen ohella olemme viettäneet aivan liikaa aikaa The Earth Housessa, aiemmin mainitsemassani suomalaisten suosimassa ravintolassa. Juomat ja ruuat edullisia ynnä ensiluokkaisia. Ravintolaa pitää mahtava englantilainen Suomi-fani(?) Kerry tyttöystävänsä kanssa. Pääsee verryttelemään oikeaa englannin kieltäkin välillä. Olemme pidättäytyneet toistaiseksi mopon vuokraamisesta, vaikka se onkin paikallinen päivittäistavara. Olemme silti hyvillä mielin matkustaneet kolme humalaista (kuski mukaanlukien) päällä ilman kypäriä tai muitakaan suojavarusteita näillä vaarallisilla teillä. Tälläkin hetkellä seurassamme istuu kaveri, jolla on erilaisia ruhjeita siellä täällä eilisen kaatumisen vuoksi. 15 000 bahtin matkamuistot. Mopon ruhjominen voi käydä kalliiksi, vaikka itselle ei kävisi mitään. Rahaa tykätään pyytää joskus myös keksityistä naarmuista. Rattijuopumuksen käsite on täällä joustava.
Viime viikkojen aikana olemme tavanneet mitä uskomattomimpia ja erilaisimpia, keskimäärin mahtavia tyyppejä. Olemme kuulleet kaikenlaisia viisauksia. Nyt tiedämme muun muassa, että krapulan parantaminen alkoholilla on yhtä tarkkaa puuhaa kuin ripulin parantaminen piereskelemällä. En ihmettelisi, vaikka palaisimme joskus tulevaisuudessa Koh Taolle. Ainakin joulun vietämme täällä, kenties uudeksi vuodeksi menemme Bangkokiin. Jouluaattona luvassa on kunnon jouluateria ja jopa joulupukki.
Life is good, valitettavasti reissua on jäljellä enää reilut kuusi viikkoa. Nyt täytyy vapauttaa verkko, bloggaamiseni estää muita pääsemästä nettiin. Yritän palauttaa normaalin bloggausrytmin viimeistään Bangkokissa. Lempeää joulua, ei hakata sitä perhettä lumihankeen!
lauantai 22. joulukuuta 2012
tiistai 4. joulukuuta 2012
Lantaa Patongille
Tervehdys teille, uskolliset ja uskottomat lukijani!
Koh Lanta oli ällöstä alusta huolimatta varsin mukava ja rauhallinen paikka. Ruotsalaiset näyttivät todella löytäneen kyseisen lomakohteen, lihapullia ruotsalaiseen tapaan oli tarjolla useissa ravintoloissa ja Haribon irtokarkkeja myytiin ruotsalaisissa sukellusfirmoissa. Niin oli ruotsalaista. Kokemuksemme rajoittuivat aika suppealle alueelle, pyörimme Sala Danin ympäristössä koko kolmen päivän oleskelumme ajan. Skootterin vuokraus ei niin napostellut ja hauskat satamamaisemat veden päälle rakennettuine ravintoloineen jaksoivat viihdyttää meitä. Jopa hotellihuoneemme oli ikään kuin veden päälle rakennetulla laiturilla.
Lantalla yritin hyvittää J:lle erästä kirvelevää pettymystä Bangkokista, kanakebabia. Bangkokissa maistelimme eräänä iltana katukeittiöiden antimia, ja halusin lihavartaan maistamisen jälkeen testata kanakebaa. Jonkinlainen kielimuuri taisi iskeä minun ja J:n välille, koska siinä vaiheessa kun olin imaissut viimeisen palasen tuotetta, J alkoi kysellä vaativasti oman osuutensa perään. Siitä lähtien J on säännöllisesti muistuttanut minua itsekkyydestäni keba-asioissa. Koh Lantalla havaitsimme vihdoin samanlaisen lihakojun, joka sai J:n elämänhalun palailemaan pätkittäin. Eräänä iltapäivänä riensimme kojulle nälkäisinä ja innokkaina. No eihän sitä p*skaa missään näkynyt. Sain huutia. Jouduimme kiireessä keksimään nälkäraivon vallassa olleelle J:lle vaihtoehtoisen ruokapaikan. Ruokailun jälkeen palasimme kaupalle, jonka edustalla koju normaalisti oli, ja siellähän kanakebatanko oli iloisesti tanassa, tietysti. Onneksi osuimme seuraavana päivänä paikalle sopivaan aikaan, ja J:n kebakateus saatiin päätökseen, huh! Eihän se edes ole mitenkään spektaakkelimainen makuelämys.
Suomesta tuli epämiellyttäviä terveisiä, sillä operaattoriystävämme Elisa oli muistanut meitä nettilaskulla elokuussa myydyn kotimme liittymästä. Irtisanoimme liittymän heinä-elokuun vaihteessa, kun tiesimme muutto- ja lähtöajankohdan, mutta ilmeisesti jokin on mennyt vikaan. Netin piti tulla irtisanotuksi syyskuun alusta lähtien. Nyt kuitenkin postiluukusta oli kolahtanut jo marras-joulukuun lasku. Olemme siis epähuomiossa maksaneet reissun alussa syys-lokakuulta lähetetyn laskun sukulaisten antamien tietojen perusteella, koska kuvittelimme sen koskevan jotain aiempaa aikaa. Täältä käsin ei paljon huvita jonotella asiakaspalvelunumeroon, ja oli aika homma selittää koko typerä kuvio Elisan max. 1 000 merkin yhteydenottokaavakkeeseen. J kannusti mahdollisimman aggressiiviseen tyyliin, eli oli varmasti hyvä, että minä ryhdyin hoitamaan asiaa. Pöh, vastaustakaan ei ole kuulunut, vaikka kirjoittelin jo lauantaina. Toki vasta maanantai ja tiistai ovat luultavasti olleet sellaisia päiviä, että viestejä luetaan. Harmittaa, että emme olleet tarkkoja ensimmäisen virhelaskun kohdalla, vaikka emme sitä sinänsä ole edes nähneet. Kiroan sinut, mukava nuori mies Forumissa! Niin piti kaiken muka olla kunnossa.
Lauantaina koitti lähdön aika, miljoonannen kerran tällä reissulla. Nuo matkustuspäivät ovat keskimäärin aika rasittavia ja turhauttavia. Nyt oli aika helppo alkusiirtymä, sillä satama oli aivan hotellimme vieressä. Ei niin ahdistanut nousta klo 8:n lautalle. Lautalla oli luonnollisesti pari hyvässä yhteistyössä huutanutta vauvaparkaa, kaikki sopivasti korvamme juuressa. Onneksi ei ollut aikaisempi herätys. Phi Phi -saarilla vaihdoimme lauttaa lennosta ja toivoimme hartaasti, että matkatavaramme seuraavat perässä. Aika hullua puuhaa, alukset vain ajetaan vierekkäin ja matkustajat suorittavat loikan. Eivät taitaisi aivan Tamyn esteettömyystavoitteet toteutua.
Lautan katolla oli oikein mukava ottaa aurinkoa ja suunnistaa kohti - tittididiididii - Phuketia. Phuket valikoitui etapiksi, koska täällä oli runsaasti majoitusvaihtoehtoja ja aika oli kullannut tasan kahden vuoden takaiset muistot. Koska emme käytännössä tuolloin käyneet Patong Beachilla, tuossa haureuden mekassa, päätimme ottaa neljän päivän pyrähdyksen täällä. Käytin ainakin yhden kokonaisen työpäivän vertaillessani hotellivaihtoehtoja, mitä ei uskoisi tämänhetkisen majoituksemme perusteella. No, ainakaan kallis ei ollut. Eikä tässä nytkään ole kuin muutama vika:
1. Sijainti erittäin hapokkaan mäen päällä
Tässä on joku kirous, molemmat Phuketin-hotellimme ovat olleet kauhumäkien päällä. Note to self: jos et pidä mäkitreeneistä lomalla, vältä hotelleja, joiden nimessä mainitaan sana "hill". Todellisuudessa tämä asia oli tiedossa hotellia varattaessa, mutta pistimme sen kauneusvirheiden kategoriaan.
2. Vesi toimii silloin kun sitä huvittaa
Mitään Nokian vesikriisiä ei ole syntynyt, mutta sapettaahan se, jos suihkuun ei pääse silloin kun haluaisi. Eräs tuohtunut vaari (kanssa-asukas) kehotti meitä olemaan ikinä palaamatta tähän hotelliin. Pari vuotta sitten veden kanssa oli kuulemma ollut myös jatkuvasti ongelmia. Epäilemme, että parina päivänä viereisestä viidakosta allasalueelle suihkunnut ylimääräinen vesi liittyy jotenkin asiaan. Varmaankin joku putkivuoto.
3. Ikävän varjoisa allasalue
Iltapäiväkahden jälkeen aurinko ei enää pääse paistamaan altaalle hotellirakennuksen takaa. Aamupäivisin taas on yleensä satanut vettä. Eli tarkkana pitää olla, jos allasaurinko kiinnostaa. Erityisesti siksi, että myös putkivuotosuihkua saa varoa. Hauskaa on myös se, että hotelli sijaitsee aivan paikallisten Helvetin enkeleiden tukikohdan vieressä.
Koko Phuket on tuntunut jotenkin todella onnettomalta kohteelta. Kyydit kävelymatkojen ulkopuolelle ovat taksimafian ja olemattoman julkisen liikenteen ansiosta riistohintaisia, joten olemme pysytelleet kävelyulottuvuudella. Siitä todisteina ansiokkaat rakot kantapäissä. Kävelyteitäkään harvoin on, eikä kävely siksi ole erityisen rentouttavaa. Yhtenä iltana harhauduimme myös Bangla Roadille, pimeyden ytimeen. Olihan se mielenkiintoista katsella naapuribaarin tanssityttöjen keikutusta ja varsinkin heidän yleisöään. Eräs baaritipu meidänkin baarissamme narutti minut väkisin pelaamaan neljän suoraa hänen kanssaan, panoksena drinkki. Olin huono häviäjä enkä tarjonnut, koska mielestäni tasapeliä ei lasketa. Suorissa housuissa ja poolokauluksisessa satiinitopissa tunsin itseni todella ylipukeutuneeksi pyhäkoululaiseksi. Äärimmäisen harvinaista tällä reissulla näissä rääsyissä.
Patongin kirjakaupat saavat minulta surkeat arvostelut, koska ne eivät tunnu ostavan tai vaihtavan lainkaan käytettyjä kirjoja. Lisäksi ne ovat hyvin harvassa. Kävimme kahdessa kirjakaupassa luettuamme koko aamupäivän hiki päässä vanhoja kirjoja, jotta voisimme korvata ne uusilla, mutta köpösti kävi. Kissojen ja koirien kanssa etsittyämme löysimme kaksi kirjakauppaa, joista kumpikaan ei ottanut vastaan kirjoja. Ärs. En muuten muista, että viime kerralla olisi ollut näin paljon venäläisturisteja. Meitäkin on luultu monessa paikassa venäläisiksi, wtf? Olen melkein otettu.
Älkää muuten kuuna päivänä tilatko Dunkin' Donutsista Coolatta-nimisiä virvokkeita. Yakh. Vaikka en ole mikään luomuhippi, se esanssimäärä on liikaa norsullekin. Ainakin mansikka- ja sekamarjamaut olivat suoraan helvetistä. On tietysti mahdollista, että valmistus epäonnistui jotenkin. Muussa tapauksessa herra Dunkin'in kannattaa pysyä pyörittämässä niitä donitseja vain. J:n erikoisuus on ollut pohtia ravintolassa, ottaisiko hän burgerin/pitsan vai salaatin. Salaatti ei ole voittanut vielä kertaakaan. Meidät yritettiin ajaa hotellista pois jo tänään, mutta saimme sentään jäädä, kun herra iso herra tajusi oman munauksensa. J myös vastasi erittäin kohteliaasti "nounounounounou", kun respan äijä houkutteli meitä palaamaan hotellille vielä myöhemmin reissullamme. J:n tarkoituksena oli lähinnä tehdä selväksi, että emme ole palaamassa Phuketiin enää, mutta aina ei voi onnistua.
Huomenna kohti Koh Taoa ja sukellusjuttuja, huijui. Nyt se on jo edessä. Katsotaan, kuinka pitkälle pääsemme huomisen päivän aikana. Toivottavasti ainakin Surat Thaniin asti. Uskon, että edessä on todella kurja matka. Ehkä en pety.
Puolimatkan krouvi on ylitetty reissusta, eli olemme takaisin Suomessa ennen kuin ehdimme huomatakaan. Pelottavaa, vaikka välillä odotankin innolla kotiin palaamista. Lähinnä silloin kun ei oikein suju. Jos joku on yrittänyt ottaa yhteyttä puhelimitse (tai whatsappin kautta), se on ollut turhaa. Oma puhelimeni lakkasi toimimasta jo Balilla. Facesta tavoittanee parhaiten. Erityisesti hyvät asuntotarjoukset esimerkiksi maaliskuusta alkaen, tervetuloa!
Koh Lanta oli ällöstä alusta huolimatta varsin mukava ja rauhallinen paikka. Ruotsalaiset näyttivät todella löytäneen kyseisen lomakohteen, lihapullia ruotsalaiseen tapaan oli tarjolla useissa ravintoloissa ja Haribon irtokarkkeja myytiin ruotsalaisissa sukellusfirmoissa. Niin oli ruotsalaista. Kokemuksemme rajoittuivat aika suppealle alueelle, pyörimme Sala Danin ympäristössä koko kolmen päivän oleskelumme ajan. Skootterin vuokraus ei niin napostellut ja hauskat satamamaisemat veden päälle rakennettuine ravintoloineen jaksoivat viihdyttää meitä. Jopa hotellihuoneemme oli ikään kuin veden päälle rakennetulla laiturilla.
Lantalla yritin hyvittää J:lle erästä kirvelevää pettymystä Bangkokista, kanakebabia. Bangkokissa maistelimme eräänä iltana katukeittiöiden antimia, ja halusin lihavartaan maistamisen jälkeen testata kanakebaa. Jonkinlainen kielimuuri taisi iskeä minun ja J:n välille, koska siinä vaiheessa kun olin imaissut viimeisen palasen tuotetta, J alkoi kysellä vaativasti oman osuutensa perään. Siitä lähtien J on säännöllisesti muistuttanut minua itsekkyydestäni keba-asioissa. Koh Lantalla havaitsimme vihdoin samanlaisen lihakojun, joka sai J:n elämänhalun palailemaan pätkittäin. Eräänä iltapäivänä riensimme kojulle nälkäisinä ja innokkaina. No eihän sitä p*skaa missään näkynyt. Sain huutia. Jouduimme kiireessä keksimään nälkäraivon vallassa olleelle J:lle vaihtoehtoisen ruokapaikan. Ruokailun jälkeen palasimme kaupalle, jonka edustalla koju normaalisti oli, ja siellähän kanakebatanko oli iloisesti tanassa, tietysti. Onneksi osuimme seuraavana päivänä paikalle sopivaan aikaan, ja J:n kebakateus saatiin päätökseen, huh! Eihän se edes ole mitenkään spektaakkelimainen makuelämys.
Suomesta tuli epämiellyttäviä terveisiä, sillä operaattoriystävämme Elisa oli muistanut meitä nettilaskulla elokuussa myydyn kotimme liittymästä. Irtisanoimme liittymän heinä-elokuun vaihteessa, kun tiesimme muutto- ja lähtöajankohdan, mutta ilmeisesti jokin on mennyt vikaan. Netin piti tulla irtisanotuksi syyskuun alusta lähtien. Nyt kuitenkin postiluukusta oli kolahtanut jo marras-joulukuun lasku. Olemme siis epähuomiossa maksaneet reissun alussa syys-lokakuulta lähetetyn laskun sukulaisten antamien tietojen perusteella, koska kuvittelimme sen koskevan jotain aiempaa aikaa. Täältä käsin ei paljon huvita jonotella asiakaspalvelunumeroon, ja oli aika homma selittää koko typerä kuvio Elisan max. 1 000 merkin yhteydenottokaavakkeeseen. J kannusti mahdollisimman aggressiiviseen tyyliin, eli oli varmasti hyvä, että minä ryhdyin hoitamaan asiaa. Pöh, vastaustakaan ei ole kuulunut, vaikka kirjoittelin jo lauantaina. Toki vasta maanantai ja tiistai ovat luultavasti olleet sellaisia päiviä, että viestejä luetaan. Harmittaa, että emme olleet tarkkoja ensimmäisen virhelaskun kohdalla, vaikka emme sitä sinänsä ole edes nähneet. Kiroan sinut, mukava nuori mies Forumissa! Niin piti kaiken muka olla kunnossa.
Lauantaina koitti lähdön aika, miljoonannen kerran tällä reissulla. Nuo matkustuspäivät ovat keskimäärin aika rasittavia ja turhauttavia. Nyt oli aika helppo alkusiirtymä, sillä satama oli aivan hotellimme vieressä. Ei niin ahdistanut nousta klo 8:n lautalle. Lautalla oli luonnollisesti pari hyvässä yhteistyössä huutanutta vauvaparkaa, kaikki sopivasti korvamme juuressa. Onneksi ei ollut aikaisempi herätys. Phi Phi -saarilla vaihdoimme lauttaa lennosta ja toivoimme hartaasti, että matkatavaramme seuraavat perässä. Aika hullua puuhaa, alukset vain ajetaan vierekkäin ja matkustajat suorittavat loikan. Eivät taitaisi aivan Tamyn esteettömyystavoitteet toteutua.
Lautan katolla oli oikein mukava ottaa aurinkoa ja suunnistaa kohti - tittididiididii - Phuketia. Phuket valikoitui etapiksi, koska täällä oli runsaasti majoitusvaihtoehtoja ja aika oli kullannut tasan kahden vuoden takaiset muistot. Koska emme käytännössä tuolloin käyneet Patong Beachilla, tuossa haureuden mekassa, päätimme ottaa neljän päivän pyrähdyksen täällä. Käytin ainakin yhden kokonaisen työpäivän vertaillessani hotellivaihtoehtoja, mitä ei uskoisi tämänhetkisen majoituksemme perusteella. No, ainakaan kallis ei ollut. Eikä tässä nytkään ole kuin muutama vika:
1. Sijainti erittäin hapokkaan mäen päällä
Tässä on joku kirous, molemmat Phuketin-hotellimme ovat olleet kauhumäkien päällä. Note to self: jos et pidä mäkitreeneistä lomalla, vältä hotelleja, joiden nimessä mainitaan sana "hill". Todellisuudessa tämä asia oli tiedossa hotellia varattaessa, mutta pistimme sen kauneusvirheiden kategoriaan.
2. Vesi toimii silloin kun sitä huvittaa
Mitään Nokian vesikriisiä ei ole syntynyt, mutta sapettaahan se, jos suihkuun ei pääse silloin kun haluaisi. Eräs tuohtunut vaari (kanssa-asukas) kehotti meitä olemaan ikinä palaamatta tähän hotelliin. Pari vuotta sitten veden kanssa oli kuulemma ollut myös jatkuvasti ongelmia. Epäilemme, että parina päivänä viereisestä viidakosta allasalueelle suihkunnut ylimääräinen vesi liittyy jotenkin asiaan. Varmaankin joku putkivuoto.
3. Ikävän varjoisa allasalue
Iltapäiväkahden jälkeen aurinko ei enää pääse paistamaan altaalle hotellirakennuksen takaa. Aamupäivisin taas on yleensä satanut vettä. Eli tarkkana pitää olla, jos allasaurinko kiinnostaa. Erityisesti siksi, että myös putkivuotosuihkua saa varoa. Hauskaa on myös se, että hotelli sijaitsee aivan paikallisten Helvetin enkeleiden tukikohdan vieressä.
Koko Phuket on tuntunut jotenkin todella onnettomalta kohteelta. Kyydit kävelymatkojen ulkopuolelle ovat taksimafian ja olemattoman julkisen liikenteen ansiosta riistohintaisia, joten olemme pysytelleet kävelyulottuvuudella. Siitä todisteina ansiokkaat rakot kantapäissä. Kävelyteitäkään harvoin on, eikä kävely siksi ole erityisen rentouttavaa. Yhtenä iltana harhauduimme myös Bangla Roadille, pimeyden ytimeen. Olihan se mielenkiintoista katsella naapuribaarin tanssityttöjen keikutusta ja varsinkin heidän yleisöään. Eräs baaritipu meidänkin baarissamme narutti minut väkisin pelaamaan neljän suoraa hänen kanssaan, panoksena drinkki. Olin huono häviäjä enkä tarjonnut, koska mielestäni tasapeliä ei lasketa. Suorissa housuissa ja poolokauluksisessa satiinitopissa tunsin itseni todella ylipukeutuneeksi pyhäkoululaiseksi. Äärimmäisen harvinaista tällä reissulla näissä rääsyissä.
Patongin kirjakaupat saavat minulta surkeat arvostelut, koska ne eivät tunnu ostavan tai vaihtavan lainkaan käytettyjä kirjoja. Lisäksi ne ovat hyvin harvassa. Kävimme kahdessa kirjakaupassa luettuamme koko aamupäivän hiki päässä vanhoja kirjoja, jotta voisimme korvata ne uusilla, mutta köpösti kävi. Kissojen ja koirien kanssa etsittyämme löysimme kaksi kirjakauppaa, joista kumpikaan ei ottanut vastaan kirjoja. Ärs. En muuten muista, että viime kerralla olisi ollut näin paljon venäläisturisteja. Meitäkin on luultu monessa paikassa venäläisiksi, wtf? Olen melkein otettu.
Älkää muuten kuuna päivänä tilatko Dunkin' Donutsista Coolatta-nimisiä virvokkeita. Yakh. Vaikka en ole mikään luomuhippi, se esanssimäärä on liikaa norsullekin. Ainakin mansikka- ja sekamarjamaut olivat suoraan helvetistä. On tietysti mahdollista, että valmistus epäonnistui jotenkin. Muussa tapauksessa herra Dunkin'in kannattaa pysyä pyörittämässä niitä donitseja vain. J:n erikoisuus on ollut pohtia ravintolassa, ottaisiko hän burgerin/pitsan vai salaatin. Salaatti ei ole voittanut vielä kertaakaan. Meidät yritettiin ajaa hotellista pois jo tänään, mutta saimme sentään jäädä, kun herra iso herra tajusi oman munauksensa. J myös vastasi erittäin kohteliaasti "nounounounounou", kun respan äijä houkutteli meitä palaamaan hotellille vielä myöhemmin reissullamme. J:n tarkoituksena oli lähinnä tehdä selväksi, että emme ole palaamassa Phuketiin enää, mutta aina ei voi onnistua.
Huomenna kohti Koh Taoa ja sukellusjuttuja, huijui. Nyt se on jo edessä. Katsotaan, kuinka pitkälle pääsemme huomisen päivän aikana. Toivottavasti ainakin Surat Thaniin asti. Uskon, että edessä on todella kurja matka. Ehkä en pety.
Puolimatkan krouvi on ylitetty reissusta, eli olemme takaisin Suomessa ennen kuin ehdimme huomatakaan. Pelottavaa, vaikka välillä odotankin innolla kotiin palaamista. Lähinnä silloin kun ei oikein suju. Jos joku on yrittänyt ottaa yhteyttä puhelimitse (tai whatsappin kautta), se on ollut turhaa. Oma puhelimeni lakkasi toimimasta jo Balilla. Facesta tavoittanee parhaiten. Erityisesti hyvät asuntotarjoukset esimerkiksi maaliskuusta alkaen, tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)