Lantaa Patongille

Tervehdys teille, uskolliset ja uskottomat lukijani!

Koh Lanta oli ällöstä alusta huolimatta varsin mukava ja rauhallinen paikka. Ruotsalaiset näyttivät todella löytäneen kyseisen lomakohteen, lihapullia ruotsalaiseen tapaan oli tarjolla useissa ravintoloissa ja Haribon irtokarkkeja myytiin ruotsalaisissa sukellusfirmoissa. Niin oli ruotsalaista. Kokemuksemme rajoittuivat aika suppealle alueelle, pyörimme Sala Danin ympäristössä koko kolmen päivän oleskelumme ajan. Skootterin vuokraus ei niin napostellut ja hauskat satamamaisemat veden päälle rakennettuine ravintoloineen jaksoivat viihdyttää meitä. Jopa hotellihuoneemme oli ikään kuin veden päälle rakennetulla laiturilla.

Lantalla yritin hyvittää J:lle erästä kirvelevää pettymystä Bangkokista, kanakebabia. Bangkokissa maistelimme eräänä iltana katukeittiöiden antimia, ja halusin lihavartaan maistamisen jälkeen  testata kanakebaa.  Jonkinlainen kielimuuri taisi iskeä minun ja J:n välille, koska siinä vaiheessa kun olin imaissut viimeisen palasen tuotetta, J alkoi kysellä vaativasti oman osuutensa perään. Siitä lähtien J on säännöllisesti muistuttanut minua itsekkyydestäni keba-asioissa. Koh Lantalla havaitsimme vihdoin samanlaisen lihakojun, joka sai J:n elämänhalun palailemaan pätkittäin. Eräänä iltapäivänä riensimme kojulle nälkäisinä ja innokkaina. No eihän sitä p*skaa missään näkynyt. Sain huutia. Jouduimme kiireessä keksimään nälkäraivon vallassa olleelle J:lle vaihtoehtoisen ruokapaikan. Ruokailun jälkeen palasimme kaupalle, jonka edustalla koju normaalisti oli, ja siellähän kanakebatanko oli iloisesti tanassa, tietysti. Onneksi osuimme seuraavana päivänä paikalle sopivaan aikaan, ja J:n kebakateus saatiin päätökseen, huh! Eihän se edes ole mitenkään spektaakkelimainen makuelämys.

Suomesta tuli epämiellyttäviä terveisiä, sillä operaattoriystävämme Elisa oli muistanut meitä nettilaskulla elokuussa myydyn kotimme liittymästä. Irtisanoimme liittymän heinä-elokuun vaihteessa, kun tiesimme muutto- ja lähtöajankohdan, mutta ilmeisesti jokin on mennyt vikaan. Netin piti tulla irtisanotuksi syyskuun alusta lähtien. Nyt kuitenkin postiluukusta oli kolahtanut jo marras-joulukuun lasku. Olemme siis epähuomiossa maksaneet reissun alussa syys-lokakuulta lähetetyn laskun sukulaisten antamien tietojen perusteella, koska kuvittelimme sen koskevan jotain aiempaa aikaa. Täältä käsin ei paljon huvita jonotella asiakaspalvelunumeroon, ja oli aika homma selittää koko typerä kuvio Elisan max. 1 000 merkin yhteydenottokaavakkeeseen. J kannusti mahdollisimman aggressiiviseen tyyliin, eli oli varmasti hyvä, että minä ryhdyin hoitamaan asiaa. Pöh, vastaustakaan ei ole kuulunut, vaikka kirjoittelin jo lauantaina. Toki vasta maanantai ja tiistai ovat luultavasti olleet sellaisia päiviä, että viestejä luetaan. Harmittaa, että emme olleet tarkkoja ensimmäisen virhelaskun kohdalla, vaikka emme sitä sinänsä ole edes nähneet. Kiroan sinut, mukava nuori mies Forumissa! Niin piti kaiken muka olla kunnossa. 

Lauantaina koitti lähdön aika, miljoonannen kerran tällä reissulla. Nuo matkustuspäivät ovat keskimäärin aika rasittavia ja turhauttavia. Nyt oli aika helppo alkusiirtymä, sillä satama oli aivan hotellimme vieressä. Ei niin ahdistanut nousta klo 8:n lautalle. Lautalla oli luonnollisesti pari hyvässä yhteistyössä huutanutta vauvaparkaa, kaikki sopivasti korvamme juuressa. Onneksi ei ollut aikaisempi herätys. Phi Phi -saarilla vaihdoimme lauttaa lennosta ja toivoimme hartaasti, että matkatavaramme seuraavat perässä. Aika hullua puuhaa, alukset vain  ajetaan vierekkäin ja matkustajat suorittavat loikan. Eivät taitaisi aivan Tamyn esteettömyystavoitteet toteutua.

Lautan katolla oli oikein mukava ottaa aurinkoa ja suunnistaa kohti - tittididiididii - Phuketia. Phuket valikoitui etapiksi, koska täällä oli runsaasti majoitusvaihtoehtoja ja aika oli kullannut tasan kahden vuoden takaiset muistot. Koska emme käytännössä tuolloin käyneet Patong Beachilla, tuossa haureuden mekassa, päätimme ottaa neljän päivän pyrähdyksen täällä. Käytin ainakin yhden kokonaisen työpäivän vertaillessani hotellivaihtoehtoja, mitä ei uskoisi tämänhetkisen majoituksemme perusteella. No, ainakaan kallis ei ollut. Eikä tässä nytkään ole kuin muutama vika:

1. Sijainti erittäin hapokkaan mäen päällä
Tässä on joku kirous, molemmat Phuketin-hotellimme ovat olleet kauhumäkien päällä. Note to self: jos et pidä mäkitreeneistä lomalla, vältä hotelleja, joiden nimessä mainitaan sana "hill". Todellisuudessa tämä asia oli tiedossa hotellia varattaessa, mutta pistimme sen kauneusvirheiden kategoriaan.

2. Vesi toimii silloin kun sitä huvittaa
Mitään Nokian vesikriisiä ei ole syntynyt, mutta sapettaahan se, jos suihkuun ei pääse silloin kun haluaisi. Eräs tuohtunut vaari (kanssa-asukas) kehotti meitä olemaan ikinä palaamatta tähän hotelliin. Pari vuotta sitten veden kanssa oli kuulemma ollut myös jatkuvasti ongelmia. Epäilemme, että parina päivänä viereisestä viidakosta allasalueelle suihkunnut ylimääräinen vesi liittyy jotenkin asiaan. Varmaankin joku putkivuoto.

3. Ikävän varjoisa allasalue
Iltapäiväkahden jälkeen aurinko ei enää pääse paistamaan altaalle hotellirakennuksen takaa. Aamupäivisin taas on yleensä satanut vettä. Eli tarkkana pitää olla, jos allasaurinko kiinnostaa. Erityisesti siksi, että myös putkivuotosuihkua saa varoa. Hauskaa on myös se, että hotelli sijaitsee aivan paikallisten Helvetin enkeleiden tukikohdan vieressä.

Koko Phuket on tuntunut jotenkin todella onnettomalta kohteelta. Kyydit kävelymatkojen ulkopuolelle ovat taksimafian ja olemattoman julkisen liikenteen ansiosta riistohintaisia, joten olemme pysytelleet kävelyulottuvuudella. Siitä todisteina ansiokkaat rakot kantapäissä. Kävelyteitäkään harvoin on, eikä kävely siksi ole erityisen rentouttavaa. Yhtenä iltana harhauduimme myös Bangla Roadille, pimeyden ytimeen. Olihan se mielenkiintoista katsella naapuribaarin tanssityttöjen keikutusta ja varsinkin heidän yleisöään. Eräs baaritipu meidänkin baarissamme narutti minut väkisin pelaamaan neljän suoraa hänen kanssaan, panoksena drinkki. Olin huono häviäjä enkä tarjonnut, koska mielestäni tasapeliä ei lasketa. Suorissa housuissa ja poolokauluksisessa satiinitopissa tunsin itseni todella ylipukeutuneeksi pyhäkoululaiseksi. Äärimmäisen harvinaista tällä reissulla näissä rääsyissä.

Patongin kirjakaupat saavat minulta surkeat arvostelut, koska ne eivät tunnu ostavan tai vaihtavan lainkaan käytettyjä kirjoja. Lisäksi ne ovat hyvin harvassa. Kävimme kahdessa kirjakaupassa luettuamme koko aamupäivän hiki päässä vanhoja kirjoja, jotta voisimme korvata ne uusilla, mutta köpösti kävi. Kissojen ja koirien kanssa etsittyämme löysimme kaksi kirjakauppaa, joista kumpikaan ei ottanut vastaan kirjoja. Ärs. En muuten muista, että viime kerralla olisi ollut näin paljon venäläisturisteja. Meitäkin on luultu monessa paikassa venäläisiksi, wtf? Olen melkein otettu.

Älkää muuten kuuna päivänä tilatko Dunkin' Donutsista Coolatta-nimisiä virvokkeita. Yakh. Vaikka en ole mikään luomuhippi, se esanssimäärä on liikaa norsullekin. Ainakin mansikka- ja sekamarjamaut olivat suoraan helvetistä. On tietysti mahdollista, että valmistus epäonnistui jotenkin. Muussa tapauksessa herra Dunkin'in kannattaa pysyä pyörittämässä niitä donitseja vain. J:n erikoisuus on ollut pohtia ravintolassa, ottaisiko hän burgerin/pitsan vai salaatin. Salaatti ei ole voittanut vielä kertaakaan. Meidät yritettiin ajaa hotellista pois jo tänään, mutta saimme sentään jäädä, kun herra iso herra tajusi oman munauksensa. J myös vastasi erittäin kohteliaasti "nounounounounou", kun respan äijä houkutteli meitä palaamaan hotellille vielä myöhemmin reissullamme. J:n tarkoituksena oli lähinnä tehdä selväksi, että emme ole palaamassa Phuketiin enää, mutta aina ei voi onnistua.

Huomenna kohti Koh Taoa ja sukellusjuttuja, huijui. Nyt se on jo edessä. Katsotaan, kuinka pitkälle pääsemme huomisen päivän aikana. Toivottavasti ainakin Surat Thaniin asti. Uskon, että edessä on todella kurja matka. Ehkä en pety.

Puolimatkan krouvi on ylitetty reissusta, eli olemme takaisin Suomessa ennen kuin ehdimme huomatakaan. Pelottavaa, vaikka välillä odotankin innolla kotiin palaamista. Lähinnä silloin kun ei oikein suju. Jos joku on yrittänyt ottaa yhteyttä puhelimitse (tai whatsappin kautta), se on ollut turhaa. Oma puhelimeni lakkasi toimimasta jo Balilla. Facesta tavoittanee parhaiten. Erityisesti hyvät asuntotarjoukset esimerkiksi maaliskuusta alkaen, tervetuloa!