Bangkok - Pattaya - Koh Chang - WTF?

Tjaba!

Saapuneet vierailijat ovat pitäneet sen verran kiireisinä, että kirjoittelu ei ole ollut päällimmäisenä mielessä. Viimeisiin 13 päivään on mahtunut muun muassa fyysisiä ja psyykkisiä vammoja, ladyboy-tutkan treenaamista sekä matoja hotellihuoneessa.

Edellisessä päivityksessä unohdin kertoa siitä, kun sain J:n houkuteltua vihdoin parturiin Koh Taolla pelottelemalla typerillä rusketusrajoilla. Kukaan Taon tutuistamme ei tunnistanut J:tä enää sen jälkeen. Sekä sukelluskoulun tytöt että kotiravintolan pojat innostuivat yhtä lailla hänen uudesta lookistaan. Kieltämättä J nuortui puolen tunnin käsittelyssä setämiehestä vetreäksi 15-vuotiaaksi, mitä myös parturi naureskeli. Normaali ulkonäkö on siis enää muutaman viikon päässä?

Päivät Bangkokissa kuluivat nopeasti ennen vieraiden saapumista. Kiersimme uskomattoman määrän ostoskeskuksia ja yritimme keksiä keinoja välttää hotellia vastapäätä sijaitsevaa Pizza Companya. Siivoojat toivat meille lopulta normaalien roskapussien sijaan jätesäkin. Joku vinkki vai? J:llä kävi myös erittäin huono tuuri kävellessämme kaupungilla, sillä yllättäen hänen päälleen ruiskahti hirveä mutasuihku. Aluksi olimme ihmeissämme, mistä koko ruiskaus tuli, mutta hetken järkeilyn jälkeen selvisi, että syyllinen oli irtonainen katukivi, jonka alle oli päässyt vesiansa. Onneksi matka oli niin pitkä, että housut ehtivät kuivua yleisellä vesipisteellä suoritetun hätäpesun jäljiltä.

Viimein koitti odotettu vieraiden saapumispäivä. Samana aamuna teimme muuton rauhallisemmalta puolelta Bangkokia suoraan hiilikellariin eli Khao San Roadille. Taksimatka ei tälläkään kertaa ollut varsinainen menestystarina, vaikka varmistimme, että kuljettaja käyttäisi mittaria. No niin käyttikin, mutta aloitusmaksu oli noin viisinkertainen normaaliin verrattuna. Huomasin tämän asian hetikohta ja kysyin, onko mittari kunnossa. Siihen kuljettaja vastasi normaalin jeesjees hymyillen. Eipä siinä nyt jaksanut enää rinkkojen kanssa paeta kyydistä. Kirvelevä tappio ehkä noin kolme euroa.

Saavuimme hotellille puoli tuntia ennen varsinaista check-in-aikaa ja jouduimme odottelemaan aulassa. Äärimmäisen kirjavaa väkeä lappasi ovesta sisään ja ulos. Tuli siis maisemanvaihdos sitäkin kautta selväksi. Ennen hotellille valumista olimme käyneet syömässä kenties reissun surkeimmat ateriat reissun surkeimman asiakaspalvelun säestämänä. Hotellillakin asiakaspalvelu oli asiakkaiden näköistä: respan tytöt eivät selvästikään pelänneet menettävänsä kasvojaan, jos hieman kiihtyvät ja korottavat ääntään typerille turisteille. Huoneet olivat kuitenkin asialliset ja katolla oli viihtyisä uima-allas.

Illalla otimme taksin lentokentälle, jotta pääsisimme ottamaan kunniavieraat vastaan. Ikävä kyllä taksikuski ei noudattanut pyyntöjäni ja ohjeitani ajaa saapuvien eikä lähtevien mestoille. Lähtöaulasta oli hankala päästä saapuvien aulaan, eikä reittiä selvästikään ollut tarkoitus käyttää. Näytimme ilmeisesti siinä määrin epäilyttäviltä, että kentän pelottava turvamies tuli kyselemään meiltä passeja. Onneksi minulla oli sattumalta passini mukana, ja turvamieskin oli ihan leppoisa passin nähtyään. J:llä ei ollut passia mukana, mutta sen perään ei sitten enää kyselty, huh. Mitähän olisi tapahtunut, jos ei olisi ollut näyttää minkään valtakunnan passia? Olisi ollut melko noloa esimerkiksi päätyä kovakouraisten tullimiesten visiteeraamaksi mennessään kavereita vastaan.

Kohtalaisen pitkän ja tylsän odottelun jälkeen Mira ja Tanja, valkoiset vieraamme, bongasivat meidät. Olimme jo epäilleet olevamme väärässä paikassa odottamassa tai tyttöjen  myöhästyneen jatkolennolta, mutta onneksi odotuksemme palkittiin. Ilta oli jo pitkällä, kun pääsimme takaisin hotellille. Ensimmäiseksi piti saada vieraille murua rinnan alle sekä erityisesti kurkunkostuketta. Meillä oli siis huoneessa Hong Thong -pullo odottamassa, jotta saatoimme antaa vieraille makua paikallisesta alkoholiteollisuudesta. Laatujuomanhan tunnistaa siitä, että pullon kyljessä lukee "blended spirits". Saimme myös mahtavia Suomi-tuliaisia: salmiakkia, suklaata ja seiskan!

Päiviin Bangkokissa kuului syömistä, juomista, auringonottoa ja kojujen kiertelyä. Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä suunnilleen saman tien Kambodzaan, mutta viisumitehokkuuden maksimoimiseksi päätimmekin jäädä ensin Thaimaahan. Eräs Miran Thaimaassa asuva kaveri kertoi järjestävänsä veneretkiä Pattayalta. Yhtäkkiä huomasimme olevamme matkalla Kambodzan sijaan Pattayalle, auts! Vain huolella valikoituja kohteita vieraillemme. Olemme J:n kanssa oikeita valematkaoppaita.

Matka Pattayalle taittui todelliseen maailmanmatkaajatyyliin taksilla ovelta ovelle. Kerrankin ei erityisesti matkapäivä kiristänyt. Siirtymiseen kului aikaa parisen tuntia, mikä on varsin kohtuullista verrattuna normaaleihin 12 tunnin siivuihin. Ensimmäiseksi totesimme, että meillä oli erittäin viihtyisä hotelli, joka sijaitsi aivan pahimpien tyttöbaarien lähellä. Siis erinomainen sijainti lyhyttä visiittiä varten. Heti kun lähdimme kävellen tutkimaan ympäristöä, joku hemmo yritti kaupata J:lle huumeita. Eipä ole sellaistakaan missään muualla tapahtunut.

Illalla lähdimme väsymyksestä huolimatta Miran kaverin opastuksella tutustumaan Pattiksen pahamaineiseen yöelämään. Kävimme ensin oppaamme tutun omistamassa baarissa muutamilla, ja tapasimme siellä useita muitakin suomalaisia. Vaikka baari oli pieni, siellä oli niin kova meteli, ettei keskustelusta meinannut tulla mitään. Seuraavaksi liikuimme tyttöbaarihelvettiin, joka ymmärtääkseni koostui useista pienistä baareista, vaikka ne saman katon alla olivatkin. Näytimme ilmeisesti tavallistakin väsyneemmiltä ja tylsiltä, koska seurueen muut jäsenet tarjosivat meille useita shotteja saattaakseen meidät juhlatunnelmaan. Pelailimme myös muutamia pelejä baarin tyttöjen ja "tyttöjen" kanssa. Meidän mielestämme ainakin yhdellä tädillä oli aika varmasti munat. Ei sentään niin varmasti kuin naapuribaarin tanssitytöllä, jolla vilahti vähän väliä hedelmäkori pitsipöksyistä.

Istuimme baaritiskin äärellä, ja säikähdin, kun Mira ja Tanja kiljaisivat yllättäen. Käännyin katsomaan, ja vieressä oli jo aiemmin erään paikallisen tytön pelästyttänyt käärmemies, jolla oli olkapäillään karmiva jättipyton. Silloin toki nauroin säikylle tytölle, mutta sain ansioni mukaan, kun hätkähdin aivan vietävästi. Eipä se mitään, mutta voin vain arvailla, mitä muutaman minuutin päästä paikalle saapunut kukkakauppias ajatteli reaktiostani. Mira oli nimittäin sanonut tunteneensa käärmeen koskettavan ihoaan ennen kuin oli kääntynyt katsomaan. Luultavasti tämän mielikuvan takia reaktioni siihen, kun tunsin jonkin koskettavan käsivarttani takaapäin, oli raivokas paniikkirääkäisy ja kumartuminen baaritiskin alle piiloon. Kukkakauppias ei jäänyt odottamaan selitystäni. Jännä juttu. Jotta en olisi maalannut itsestäni aivan liian ruusuista kuvaa kyseisessä ravitsemusliikkeessä, purskautin suullisen olutta baarityttöpojan päälle, koska tytöt muistuttivat minua kukkaepisodista juuri sopivalla hetkellä. Se oli totaalirepeäminen se. Tyttöpoika onneksi kettuili asiasta rempseästi koko loppuajan ja toi minulle paperia valmiiksi vastaavien tapausten varalle. Hän myös kulki ohitseni aina niin, että hän suojasi käsillä itseään mahdollisilta yllätyshyökkäyksiltä. Hyvä minä. J ei onnekseni nähnyt näitä episodeja, koska hän pelaili biljardia muutaman metrin päässä. Sille muistuttelulle ei ainakaan tulisi loppua ikinä.

Illan viimeinen määränpäämme oli joku kaksikerroksinen diskokikkelikeidas kävelykadulla, jolla voi nähdä kaikenlaista. J oli sen verran tarkkaavainen, että näki, kun ns. tavaraa tarkastettiin käsi housuissa ennen kaupantekoa. Illan aikana kilisteltiin kyllästymiseen asti milloin millekin asialle ja napsittiin mitä omaperäisimpiä valokuvia. Seurueemmekin kasvoi tasaista tahtia, koska miesjäsenille ilmaantui thaityttöseuraa. On muuten hauska seurata, kun aikuiset äijät vaihtavat kielikoukkuja ja polttavat tupakkaa suusta suuhun -menetelmällä tyttöjen kanssa. Meininki ihmisten ilmoilla muistutti lähinnä amiscorollan takapenkkiä. Rakkautta ilmassa. Ennen pitkää kuolemanväsymys alkoi saada yliotteen, ja piti kipittää hotellille uinumaan. Hävetti, että vaikutin täydellisen elämään kyllästyneeltä ihmiseltä koko illan. Ehkä verrattuna joihinkin olen?

Seuraavana päivänä yritimme korjata univajetta ja poistuimme hotellilta vain syömistä varten. Piti myös kerätä voimia seuraavana päivänä odottaneelle veneretkelle. Veneretkiaamuna lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle, jotta ehtisimme syödä rauhassa matkalla. Kun olimme saaneet juuri ruuat nenän eteen, herra veneretkeilijä soitti Miralle ja kyseli, missä oikein viivymme. Hän oli unohtanut ilmoittaa muuttuneesta aikataulusta, hups. Niinpä lähdimme kiireen vilkkaa kohti satamaa. Tanja, Mira ja Juho saivat annoksensa eväslaatikoihin, mutta itse en viitsinyt edes kysyä, saisiko riisisoppaa otettua mukaan. Korkeintaan sotkua siitä olisi kuitenkin tullut. Nyyh. Veneellä kuitenkin odottelimme vaikka kuinka kauan muita matkustajia, joten jätin aamiaisen aivan turhaan pöytään.

Venereissu oli oikein leppoisa. Välillä pysähtelimme uimaan ja/tai kalastamaan, ja kerran myös rantauduimme. Maissa käyminen oli kuitenkin aivan tyhjä arpa, sillä meidän olisi pitänyt maksaa 100 bahtia per naama, jotta olisimme saaneet käydä nopeasti pulahtamassa meressä. Kyseessä oli ikään kuin aurinkotuolivuokra, mutta ei käynyt laatuun, että olisimme jättäneet tavarat pariksi minuutiksi rannalle, käyneet uimassa ja lähteneet pois. Meillä ei ollut mitään tarvetta tuoleille, koska olimme joka tapauksessa palaamassa saman tien veneelle syömään. Tällaiseenkaan pelleilyyn emme ole törmänneet aiemmin. Niinpä palasimme takaisin veneelle. J:n oli tarkoitus käydä hieman huuhtelemassa släpäreitään meressä ennen veneeseen kapuamista, ja mereen johtivat liukkaat kiviportaat. Loput varmaan arvaattekin. J liukui portaat alas kuin vesiliukumäkeä. Kaiteesta ei ollut paljon iloa, koska se lähti mukana. Emme tietenkään viisastuneet yhdestä haverista, vaan Mira päätti kokeilla samaa oikein varovaisesti. Jep. Se oli menoa heti, kun hän laski jalkansa ensimmäiselle portaalle. Voitte varmasti kuvitella, kuinka ruotsalainen Matias nauroi katketakseen tälle episodille. Jotkut suomalaiset olivat kettuilleet hänen ruotsalaisuudestaan koko päivän.

Illaksi olisi ollut jotain kreisibailuohjelmaa veneretkelle osallistuneille, mutta me jätimme väliin. Olimme taas niin uupuneita rentoutumisesta. Ennen venereissua olin iloinen siitä, että pääsisimme vielä tapaamaan samaa porukkaa kuin ensimmäisenä Pattaya-iltana ja näyttämään, että emme ole niin ankeita ihmisiä miltä vaikutimme silloin. Veneretkellä olimme kuitenkin vielä vähän ankeampia kuin edellisellä kerralla, jos mahdollista. Ehkä ihkaelävät seksituristit maksettuine seuraneiteineen eivät sittenkään ole tyylistäni seuraa.

Aamulla jätimme riettaan Pattayan taaksemme ja käänsimme kokan kohti Koh Changia. Matka Tratiin taittui täyteen ahdetussa minibussissa, mikä ei ollut varsinkaan minun juttuni. Olin myös meistä ainoa, joka oli kuvitellut bussin tarkoittavan isoa bussia. Mitä pidemmälle reissu on edennyt, sitä huonompi huumorintaju minulla on ollut matkustamisen suhteen. Tai no, istuisin kunnon bussissa tai junassa aivan hyvin vaikka 15 tuntia hievahtamatta paikaltani, mutta mielestäni minibussi ja lentokone ovat yleensä todella epämukavia matkustaa. Kulkuneuvojen vaihtaminen matkalla tuo oman turhauttavan lisänsä matkantekoon, ja siksi esimerkiksi saarille matkustaminen on yleensä poikkeuksellisen tympivää puuhaa. Tälläkin kertaa vaihdoimme Tratissa kertaalleen minibussia, ja satamassa hyppäsimme tietysti lauttaan. Minibussimatkalla pysähdyimme aivan liian monta kertaa. Oli muuten karu lautta, onneksi merimatka ei kestänyt kauaa. Hyvä puoli autolautassa oli se, että pääsimme jatkamaan matkaa majapaikalle suoraan "omalla" minibussillamme. Noin seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen olimme perillä (vrt. ilmoitettu matka-aika 4 - 5 tuntia, aika perus). Jonkun muun matkustajan rinkasta oli mukavasti valahtanut suihkusaippuatahmat J:n rinkalle. Suuremmilta vahingoilta säästyttiin tässä yhteydessä.

Etukäteen meillä oli ollut suuria vaikeuksia saada varatuksi mitään edes lähes inhimillistä majoitusta, joten päädyimme jo valmiiksi hieman kurjalta kuulostaneeseen majapaikkaan. Minun ja J:n huone oli ihan ok, perusällö, mutta tyttöjen kylpyhuoneessa oli matoja ja muita häntäveikkoja. Hyi!

Pesimme mahdollisimman nopeasti reissussa rähjääntyneisyytemme pois, sillä olimme sopineet treffit J:n työkaverin ja hänen perheensä kanssa illaksi. He olivat viimeistä iltaa saarella, ja siksi muita vaihtoehtoja tapaamisajankohdaksi ei ollut. Ikävä takaisku oli, että Mira huomasi kadottaneensa kameransa. Muutaman soiton soittelimme ja kyselimme, mutta metsästys vaikutti todella toivottomalta. Ilmeisesti kamera oli jäänyt minibussiin, ja se on nyt laskettu tilastotappioksi. Kuvamateriaalia viime viikoilta ei siis käytännössä ole, koska olimme jättäneet kuvausvastuun innokkaampien harteille.

Harmituksesta toivuttuamme suhailimme taksilla, joka tosin täällä muistuttaa enemmänkin bussia toimintaperiaatteeltaan, White Sand Beachille, ja menimme isolla porukalla syömään. Ilta meni mukavasti tutustuessa näihin minulle tuntemattomiin ihmisiin, ja saimme jopa lisää lomalukemista. He myös jakoivat mielipiteemme Sanurista Balilla: ihan hanurista.

Eräänä iltana olimme guesthousemme naapurissa iltapalalla, ja lähdin etsimään vessaa. Pian erotinkin pimeästä vasemmalle osoittavan kyltin. Katsoin vasemmalle, ja näin vain rappuset ylhäällä sijaitsevaan pieneen mökkiin. Järkeilin käyneeni hullummissakin vessoissa, ja lähdin kiipeämään. Muutaman rappusen jälkeen jalkojeni välistä suhahti kissa niin, että meinasin paskahalvauksen lisäksi pudota tonttiin. Ylhäällä avasin oven ja totesin sängystä päätellen olevani jonkun kotona. Onneksi siellä ei ollut ketään. Olisihan minun pitänyt tajuta, että vasemmalle osoittava kyltti tarkoittaa, että pitää jatkaa suoraan. Ja itse wc oli helposti sieltä karmeimmasta päästä.

Meidän piti lähteä viidakkoretkelle toissapäivänä, mutta retkiopas olikin lomalla. Mira ja Tanja kävivät norsusafarilla viidakkoretken sijaan, oli kuulemma kivaa. Meitä ei J:n kanssa niin napannut lähteä.

Toissapäivänä lähdimme tarkastamaan, kumpi kahdesta potentiaalisesta hotellista vaikuttaisi paremmalta. Tässä mielestämme paremmassa hotellissa, jonne saavuimme eilen, yskäistiin tiskillä taas selkeästi korkeampi hinta kuin netissä. Niinpä ilmoitimme kohteliaasti tekevämme varauksen mieluummin netissä. Samalla reissulla törmäsimme jälleen yhteen suomalaispariskuntaan, joiden kanssa heitimme läppää sateen pitelyn ohessa. Tapasimme heidät sattumalta vielä samana iltana silloisilla kotinurkillamme. Heidän kalja-, seura- ja kaljaseurahampaitaan taisi hieman kolottaa, mutta heillä oli aikainen herätys viidakkoretkelle seuraavana aamuna, eivätkä he siksi jääneet sen enempää iltaa istumaan. Pariskunnan miehestä ehti kuitenkin tulla Juhon uusi idoli, koska hän kertoi, että hänellä on tapana ostaa loma-aamuiksi pari olutta, jotta hän jaksaa odottaa vaimon aikaavievän laittautumisen ajan. J:llä on tainnut olla vähän hankalaa tämän kasvaneen akkalauman kanssa.

Eilen muutimme tänne White Sand Beachille oikein viihtyisään hotelliin. Sääli, että netti ei lupauksista huolimatta pelitä huoneissa kunnolla ja että aamupalalla kaikki lämpimät ruuat olivat kylmiä. Kävimme eilen myös varaamassa sukellusreissun torstaille, ja tytöt tulevat samalle reissulle snorklaamaan. Kävin myös elämäni ensimmäisen kerran hieronnassa. Aloitin ujosti ottamalla jalkahieronnan, mutta mielikuvani jalkahieronnasta osoittautuivat ihan vääriksi. Luulin, että siinä hierotaan yksinomaan jalkateriä, mutta kyytiä saikin koko jalka nivusista asti. Lopuksi myös niskaa ja kasvoja hierottiin hieman. Kävelimme myös klassiseen ansaan, kun meiltä kysyttiin, haluaisimmeko myös jalkakuorinnan. Kuvittelimme kysymyksen yhteydessä ilmoitetun hinnan sisältävän sekä hieronnan että kuorinnan, mutta hinta tulikin hierontahinnan päälle. Hieman epäilinkin, että asia on niin, mutta enpä jaksanut kysyä selvennykseksi, koska hinta oli melko edullinen (ainakin Suomeen verrattuna) joka tapauksessa. Oppirahat, osa 4 529 tai jotain.

Kun pääsimme hieronnasta, kävimme kaupassa. Kaupan edustalla joku paikallinen viiksivallu alkoi flirttailla kovasti Miralle. Pääsimme pakenemaan juuri ennen kuin vallu ehti tulla juttelemaan. Muutenkin Mira on herättänyt runsaasti ihailua paikallisten keskuudessa.  Miran oma teoria on, että he menevät sekaisin maidonvalkeasta ihosta. Tanja puolestaan nimitti siskoaan valkoiseksi jätiksi. Ehkä yli 170-senttiset hyvin vaaleaihoiset naiset todella ovat täällä kiven alla?

Matkalla hotellille pääsimme vielä todistamaan pientä mopolla suoritettua sivuluisua. Kolaus oli kova, mutta paikallinen kuljettaja näytti olevan suunnilleen ok ja paikalle meni useita ihmisiä auttamaan. Näin perustelimme paikan kiertämisen mahdollisimman kaukaa. Turistina ei todellakaan tee mieli sotkeutua yhteenkään onnettomuuteen millään tavalla. Pääsee vielä maksumieheksi.

Matkaseurueemme on ollut viime aikoina kummallisen tapaturma-altista. Tänään oli Tanjan vuoro liukastua uima-altaalla. Nyt kuulemma kättä kolottaa viheliäisesti. J sen sijaan heräsi kuumeisena tänä aamuna, toivottavasti olisimme suunnilleen terveitä viimeistään torstaina. Itse rampautin itseni aivan oma-aloitteisesti. Eilen iski yllättävä, ellei jopa ainutlaatuinen treenausinto, ja vedin pienen kyykkyjumpan itselleni. Nyt kävelen suunnilleen samoin kuin paikalliset kulkukoirat ja -kissat. Omat venepannuni toki heitin jo aikaa sitten.


Koska J ei jaksanut lähteä tänään kanssamme syömään, näimme tilaisuutemme vihdoin koittaneen. Menimme tietysti syömään intialaista, kun J ei ollut heittämässä kapuloita rattaisiin. Ai juma että oli hyvää. Melkein toivomme salaa, että J on huomennakin liian kipeä poistuakseen hotellilta. Olimme kuitenkin reiluja ja toimme J:lle pitsaa hotellille.

Täällä Changilla meidän on tarkoitus olla perjantaihin asti ja sitten matkustaa Kambodzaan. Sitten, luultavasti ennen kuin ehdimme huomatakaan, koittaa helmikuu ja kotiinlähtö. Huhhuh.