Idänmaan Toivoset: Kaupungistuneet kreisibailaajat

Ympyrä on sulkeutunut. Olemme palanneet kolmen kuukauden jälkeen takaisin Bangkokiin. Täällä on muuten hirveästi kaikkia jouluvaloja ja -koristeluja, eipä ollut lokakuun alussa vielä (yllättäen). Saavuimme tänne lauantaina, ja odotettujen matkaseuralaistemme pitäisi laskeutua kolmen päivän kuluttua. Melko pitkä kaupunkistintti siis tiedossa, koska vietämme heidänkin kanssaan vielä ainakin kolme yötä Bangkokissa. Sitä seuraava etappi onkin kysymysmerkki.

Taon-visiittimme kesti yhteensä yli kolme viikkoa. Emme ole viipyneet missään paikassa matkamme aikana yhtä kauan. Balilla tosin olimme neljä viikkoa, mutta siellä liikuimme koko ajan paikasta toiseen. Tässä tapauksessa jopa yövyimme samassa resortissa kaiken ajan. Ehdimme tosin testata kuusi eri bungalowia, koska varasimme aina vain muutamaksi yöksi eteenpäin ja jouduimme siksi tyytymään jäljellä oleviin vaihtoehtoihin ja pomppimaan mökistä toiseen. Vielä muutama viikko ja olisimme ehkä ehtineet nähdä jokaisen bungalowin.

Joulu oli tänä vuonna hieman... hmm... erilainen kuin muina vuosina. Pääsimme vaalimaan silti joitain perinteitä, ja ostimme joulujuhliin pienen lahjan, jotta saisimme itsekin jonkin lahjan. Ostaminen jäi tavalliseen tapaan viime hetkeen. Lähdimme siis vaeltamaan kohti juhlapaikkaa hyvissä ajoin, jotta ehdimme ostaa lahjan matkalla. Näppärä kojun täti paketoikin lahjamme ja otti vähän käytetyt lahjapaperit jonkin mallipaketin päältä. Sillä aikaa kun istuimme välimojitoilla hyvin suoritetun tehtävän jälkeen, Raappana veti joulukeikan naapurirantabaarissamme. On kuulemma jo monta vuotta tehnyt samoin, aika hauskaa. Olisi ollut ihan kiva käydä kuuntelemassa, mutta nyt ei natsannut.

Joulujuhlat alkoivat kuudelta, ja olimme ensimmäisten joukossa paikalla. Alkumaljaksi tarjoiltiin kunnon glögiä(!), ja nopeasti paikalle valui tuvan täydeltä porukkaa. Viimeiset, joilla ei ollut etukäteen ostettuja lippuja, jouduttiin käännyttämään ovelta. Joulunoutopöytään kuului muun muassa makkaroita, munavoilla päällystettyä patonkia, kananugetteja, lihavartaita, herneiksi hämärässä luulemiamme wasabipähkinöitä, peruna(?)salaattia ja tietysti kinkkua. Pöydissä oli tarjolla naposteltavaksi normaalien pähkinöiden ja suolatikkujen lisäksi ilmeisesti friteerattua kanannahkaa. Ei ehkä ihan vielä alkanut maistua, mutta kenties aurajuustodipin kanssa voisi kuvitella syövänsä siipiä..? Nugetitkin olivat ihan hyviä, vaikka yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että sillä, joka lihaa paneroi, on muutakin salattavaa. Lahja-arvonnassa voitimme tällä kertaa 250 sytytintä. Ei huono, pääsimme sentään pukin polvelle ja lauloimme hänelle kauniisti Hei tonttu-ukot hyppikää.

Ilta meni nopeasti, ja tuli aika siirtyä jatkoille. Kävimme nopeasti yksillä läheisessä Moovissa ennen kuin lähdimme rantaan. Onneksi rantabaarissa emme J:n kanssa luultavasti oleilleet kovin kauaa, vaan huomasimme pian olevamme sen verran juhlatunnel(m)issa että olisi parasta lähteä nukkumaan. Hyvä ajatus. Emme sentään eksyneet kertaakaan esimerkiksi pahamaineiselle uima-altaalle, jossa jonkinasteisia loukkaantumisia tapahtuu luultavasti joka yö. Eräskin tyttö oli liukastunut ja laskeutunut kaakeliin suoraan pää edellä. Auts.

Aamulla en todellakaan kadehtinut erästä tuttuamme, joka lähti aamulautalla kohti Bangkokia ja siitä Suomeen. Yritin nukkua mahdollisimman pitkään, mutta puolilta päivin oli pakko nousta. Vakioaamupalapaikassamme törmäsin yllättäen teekutsuliikkeeseen. Tämä sekava suomalaisseurue (sisältäen jäsen J:n) oli tosin viettänyt teekutsuja Long Islandin tapaan. Ei auttanut muu kuin yrittää sulautua joukkoon, ja siinä istuskelimme käytännössä koko päivän. Eräs seurueemme jäsen oli viettänyt jouluyön tunnelmallisesti rantabaarin pöydässä nukkuen, eli kai meidän aattomme oli toisaalta sujunut aivan mallikkaasti. Luonnollinen seuraus J:n aamuvirkkuudesta ja teekutsuista oli tietenkin se, että hän oli päiväunien tarpeessa kohtalaisen pian. Unettoman välikuoleman jälkeen tämä älykkö ajatteli kohentaa vireystilaansa parilla paikallisella energiajuomashotilla, jotka eivät muuten ole mitään ihan lällyä kamaa. Varmaan terästetty amfetamiinilla tai jotain. Sen jälkeen olo vasta paha olikin, kuulemma. Väsytti ja teki mieli nukkua, mutta jäätävä vapina esti tällaisten haaveiden toteuttamisen. Päivän aikana kuulimme jälleen kerran mitä uskomattomimpia tarinoita. En esimerkiksi tiennyt, että akne voi äityä niin pahaksi, että tarvitaan parin kuukauden sairaalahoitoa ja että hengenlähtö voi olla sen takia todella lähellä. Eräs seurueesta oli puolestaan tavannut vanhan lapsuudenystävänsä edellispäivän joulubuffajonossa 20 vuoden jälkeen. Olemme odotelleet innokkaasti jotain yllätyskohtaamista täällä maailmalla, mutta toistaiseksi sellaista ei ole sattunut.

Eräs eniten naurattaneista jutuista liittyi sukeltamiseen. Tuttavapariskuntamme oli seurannut ravintolasta OWD-kurssilaisten harjoituksia rantavedessä, ja heille oli opetettu maskin huurtumattomuuskäsittelyä. Siis yksinkertaisesti sitä, että sylkäistään linssin sisäpinnalle, hierotaan räkä linssiin, huuhtaistaan nopeasti ja pistetään päähän. Harmi, että eräältä kurssilaiselta oli unohtunut tämä huuhtaisu välistä. Aahhah, olisin niin huono kouluttaja, koska olisin revennyt niin törkeään räkänauruun siinä tilanteessa! Reppana laittaa päähän lasit, jotka valuvat vihreää limaa ja kiroaa, kun ei näe mitään. Noh, kyllä niitä hölmöjä juttuja sattuu itse kullekin. Edellä mainitun häämatkalla olleen pariskunnan rakkaustarina oli sekin erittäin mieleenpainuva: he olivat tavanneet seksichatissa, ja rouva oli nähnyt herran mailan (joka oli profiilikuvana) kauan ennen tämän kasvoja.

Koska olimme viipyneet saarella niin "kauan", lähteminen tuntui aika haikealta. Tuskaa helpotti kuitenkin se, että kaikki ne, joiden kanssa olimme viettäneet eniten aikaa, olivat myös vähitellen lähteneet. Sillä saarella on kyllä uskomattoman paljon suomalaisia, pysyvästi ja vähemmän pysyvästi oleskelevia. Lähtöpäätöksen teimme jokseenkin yhtäkkiä, emme päässeet edes heittämään moroja niille tutuille, jotka olivat vielä Taolla. Viimeisenä varsinaisena Tao-päivänämme kävimme sukellusreissulla, joka olisi voinut mennä paremminkin, sillä molempiin oli iskenyt flunssa yön aikana. J:n mielestä flunssa oli minun vikani, koska tykkään pitää tuuletinta päällä öisin. Olen kyllä kuullut ac flusta mutta että fan flu? Jostain syystä vedessä oli kuitenkin oikein hyvä olla, vaikka pinnalla olo oli kuolemanväsynyt ja räkäinen. Pelkäsin myös, että poskiontelot ovat tukossa ja että ne räjähtävät sukeltamisen seurauksena. Pää on onneksi edelleen yhtenä kappaleena. Loppupäivän olimme kuitenkin niin uupuneita, että hädin tuskin poistuimme bungalowilta ostamaan liput ja varaamaan majoitusta. Söimme myös valtavat tonnikalat mieheen illalla, nam (ja sorry tonnikalakanta).

Seuraava päivä oli jälleen pahamaineinen matkapäivä. Niitä ei todellakaan ollut ollut ikävä. Tällä kertaa ei sentään tullut kiire, toisin kuin Phuketista lähtiessämme. Yliarvioimme silloin ujon kahvilatytön kokkausnopeuden. Takeaway-pussien kanssa juoksimme bussillemme, jossa matkatavaraluukut oli ehditty kertaalleen sulkea. Kokonaismatka-aika Taolta Bangkokiin oli melkein 12 tuntia, kulkuneuvoina lautta Chumphoniin ja siitä bussi edelleen. Monet ovat kehuneet yöjunaa mukavaksi matkustaa, ja tavallaan olisi tehnyt mieli testata. Juna on kuitenkin hieman kalliimpi(?) sekä hitaampi ja olisimme joutuneet odottamaan monta tuntia junan lähtöä Chumphonissa matkatavaroidemme kanssa. Valittu setti oli ihan hyvä, bussikaan ei pysähdellyt rasittavan usein, koska siinä oli vessa. Hotellille pääseminen oli oma show taas kerran, mutta pääsimme kuin pääsimmekin perille useiden vaiheiden ja kahden taksikuskin hotellille soittaman puhelun jälkeen. Ah, hotellilla on monia kaipaamiamme mukavuuksia, kuten kunnon netti huoneessa. Huoneemmekin on joku junior-sviitti, ei yhtään pöllömpi. Ainakin tilaa on. Kunhan flunssa hellittäisi, menisin koeajamaan hotellin kuntosalin. Lauttamatkan taitoimme vahingossa VIP-luokassa. Ainoastaan yhdellä osastolla oli mukavasti paikkoja jäljellä, ja kun tajusimme VIP-lisämaksun, oli jo liian myöhäistä. Kansipaikoille näytti roiskuvan pirusti merivettä, joten emme edes halunneet paeta vielä kun se olisi ollut mahdollista. Pehmeät oli penkit ja tehokas ilmastointi. Sellaista reppumatkailua tällä kertaa.

Olen niin onnellinen, tässä lähellä on myös kunnon ruokakauppa! Ostin toissapäivänä meille iltapalaksi pienen sushiboksin, hinta oli varsin kohtuullisen euron verran. Mm, tuoretta ananasta ja banaaneja, juustoa ja suolakeksejä. Jonkin valmiin tonnikalasalaatinkin ostin. Kauppakeskuksen, jonka yhteydessä marketti on, ravintolatarjonta on periaatteessa ilahduttavan runsas. Jostain syystä kuitenkin 95 % ravintoloista tarjoilee ainoastaan japanilaista ruokaa. Paha juttu, jos ei tee sillä hetkellä juuri yhtään mieli sushia tai muutakaan japanilaista. Liekö tässä lähellä joku kaupungin japanilaiskeskittymä?

Uutta vuotta juhlistimme juomalla halvinta punaviiniä (joka sekin on täällä kallista Suomen hintoihin verrattuna) hotellihuoneessa, syömällä suolakeksejä sekä juustoa ja katsomalla netti-tv:tä. Vuoden vaihtuessa heräsimme rakettien paukkeeseen. Todella vauhdikasta. Olisi ollut kiva mennä johonkin skybariin käymään, mutta olimme niin flunssassa eikä J:llä ole asiaankuuluvia vaatteita. En nimittäin usko, että pieruverkkarit ja lenkkarit tavoittavat toivotun vaikutelman pitkistä housuista ja umpikengistä. Johan tossa ehdittiin bailatakin.

Kävimme tänään pienellä ostoskeskuskierroksella, josta mieleeni jäi erityisesti sisustusliike nimeltä Kelvin Giormani. Kuulostaa aivan Calvin Kleinin ja Giorgio Armanin risteytykseltä. Voisin kuvitella, että Khao San Roadin kojuissa myytäisiin huonolaatuisia feikkituotteita tuollaisella brändillä. Kyseessä oli kuitenkin ilmeisesti laatuliike, voi herra Giormania!

Ei muuta ku fiiniä ihka uutta vuotta!