Lähdemme perjantaina Ranongin kautta Koh Phayamille, joka on meille ennestään tuntematon. Kyseessä pitäisi olla hyvin rauhallinen saari, jolla on sähköäkin vain osan päivästä. Toivottavasti rusketustakin saisi edes vähän. Nyt on vain punakat reidet ja naama, samoin J:llä on oivallinen t-paitapunoitus. Näin kävi taas heti, kun turisti-Toivoset näkivät pienimmänkään pilkahduksen aurinkoa.
Tao-ohjelmallamme oli sukeltamista, mopoilua ja snorklailua. Kaikkia näitä on onneksi edes vähän tehty, mutta paremmilla säillä olisi voinut tehdä enemmänkin. Kirjojen lukeminen, Greyn anatomia ja pötköttely ovat olleet aika suuressa roolissa. Sukeltaminen pitkästä aikaa muistui mieleen vaikeuksitta, vaikka välillä epäilinkin tankissani olevan kenguruilmaa. Nosteen hallinta vaatii ihan liikaa keskittymistä. J hankki myös oman maskin ja snorkkelin. Hänen jaloille piirteilleen ei tusinamaskit kuulemma oikein sopineet. Olihan se kivempi käydä snorklailemassakin, kun oli asialliset välineet omasta takaa.
Ensimmäisenä sukelluspäivänä bongasin sukelluskoululta myös yhden tutun. Aiemmin reissuilla emme ole tainneetkaan törmätä sattumalta kehenkään. Illalla lähdimme syömään sukellus- ja ilmeisesti vähän muullakin porukalla. Tai niin oli tarkoitus, mutta emme lopulta löytäneet ravintolaa, joka olisi onnistunut mahduttamaan meidät kaikki 16(?) henkilöä. Täytyi siis jakautua kahteen leiriin, jotta saimme ruokaa vihdoinkin. Illan päätteeksi minun piti hakea vielä yksi olut ja maksaa lasku. Lopputulos: sain kaksi isoa olutta ja meinasin antaa kymmenkertaisen tipin ajattelemaani nähden, koska näköjään thaiseteleiden tunnistaminen on ylivoimainen tehtävä. Rehellinen täti kuitenkin palautti rahani heti, eikä kelpuuttanut niin suurta palvelurahaa.
Seuraavaksi illaksi sovimme treffit suomalaisen pariskunnan kanssa. Kun teimme lähtöä hotellihuoneelta, J:n takkia ei löytynytkään mistään. Se ei ollut kovin iloinen yllätys, koska ulkona oli jäätävä kaatosade. Takin kohtalo on edelleen täysi mysteeri, mutta tietysti kiva, että puuttuminen selvisi nyt eikä helmikuussa Helsinki-Vantaalla. Kävelymatka oli hyvin tunnelmallinen minunkin vedenpitävästä varustuksestani huolimatta. Mietin ensimmäisen kerran, että olisin mieluummin kotona kuin kaatosateessa ja pimeässä tarpomassa olosuhteisiin nähden aivan liian pitkää matkaa. Onneksi tulin heti sateensuojassa järkiini.
Tämä ja eilinen päivä on kulunut kauhistuttavan mopoilun parissa. Teiden kunnon takia mopopannut ovat erityisesti kokemattomalle kuljettajalle täällä vain ajan kysymys, ja olemattoman suojavarustuksen kanssa jälki maan kanssa kohtaamisesta voi olla aika häijykin. Puhumattakaan taloudellisista menetyksistä, joita vuokramopon kolhimisesta aiheutuu. Pelkäsin 95 % ajasta kuollakseni, enkä sentään joutunut ajamaan. Uljas mopomme jaksoi yhtä lukuun ottamatta kiivetä kaikki mäet kaksi päällä, vaikka niitä todellakin riitti. Ihan sama, minne päätieltä halusi poiketa, edessä oli aina järkyttävän vuoren kapuaminen. Ja se alastulo, huhhuh! Joku motocross-varustus sisäänrakennetulla ilmastoinnilla olisi varmaan ainoa oikea.
Tänä aamuna ajattelimme valloittaa yhden näköalapaikan ennen snorklaamaan menoa. Ei ollut ihan pala kakkua. Mopo hyytyi heti kärkeen, ja kuormaa piti keventää minun verran. J kävi kartoittamassa yksin reittiä, ja päätimme kiivetä jalkaisin ylös. Meinasin kuolla. Alaspäin laskeutuminenkin oli tuskallisen hidasta töpöttelyä spagettijalkojen varassa. Matkan varrella oli havaittavissa useita surullisia sandaalikohtaloita hylättyjen släpäreiden muodossa. Onneksi meidän släpärimme kestivät koitoksen. Illalla vähän jännitti, kun tulimme ihme poliisiratsian ohi. Meitä ei kuitenkaan pysäytetty, eikä meille selvinnyt sen tarkoitus.
Kun mopo vielä saatiin kunnialla palautetuksi ilman, että vuokranantaja olisi rahastaakseen väittänyt siihen ilmestyneen kolhuja vuokra-aikana, uskaltaa kai jo sanoa, että mopovuokra oli ilmeisistä uhkakuvista huolimatta ihan hyvä homma. Pelkästä ajelemisen ilosta noilla teillä ei kyllä ole järkeä huristella.
Täällä Taollahan on sattunut lähiaikoina parikin ikävää (turisti)juttua. Ensin kaksi brittituristia murhattiin rannalle (näistä tyttö toki kaupan päälle raiskattiin), eikä oikeita syyllisiä ole ilmeisesti saatu kiinni. Tai parilta burmalaiselta kaverilta kai kidutettiin ja uhkailtiin tunnustus ulos, mutta he ovat myöhemmin peruneet sen. Esitetty motiivi ei minusta kauhean uskottava ollut alkujaankaan, mutta toivottavasti syyttömiä ei teloiteta. Juuri ennen joulua norjalainen tyttö silpoutui veneen potkuriin ja kuoli sukelluskurssilla. Pintaannousu ei ehkä sujunut ihan suunnitellusti kokemattomalta sukeltajalta, tai sitten vene oli ihan väärillä mestoilla. Tässä valossa pienet auringonpolttamat ja äkillinen ötökkäinvaasio huoneessamme ei siis ole juuri mitään!
Rattoisaa ja turvallista uuttavuotta!
Iloinen uimaripoika |
Joku hölmö halusi väkisin ottaa meistä yhteiskuvan |
Täältä se hanavesi kai tulee |
Happomäen päällä täytyi vähän levähtää |
Släpäreiden kestävyyskoe |
Kiven alta löytyi pygmi |