Viime tekstissä jäätiin varmaankin hotellin aulaan. Pian tekstin julkaisemisen jälkeen tarjoilijapoju tuli tarjoamaan laskua. Oletimme, että hotellin baari oli menossa kiinni niihin aikoihin. Myöhemmin kävi ilmi, ettei baari ollut sulkeutumassa, mutta meitä pyydettiin välillä maksamaan lasku, koska olimme kuluttaneet niin paljon rahaa siellä. Paljon rahaa = noin kymmenen euroa, siis kolme pientä olutta per capita. Hihi, hauska käytäntö (vai kohdallamme suoritettu varotoimenpide?). Langkawi on muuten syystä tai toisesta verovapaata aluetta, ja muualla maassa ankarasti verotetut tuotteet, kuten alkoholi, ovat täällä todella huokeita. Tämä tällaisena ammatillisena huomiona, vai miten se oli.
Hotelli monipuolisine aamupaloineen oli todella tervetullutta vaihtelua. J:n pettymys oli kuitenkin sydäntäsärkevä, kun toisena aamuna ei ollutkaan samaa naudanlihasta tehtyä valepekonia kuin ensimmäisenä. Uima-altaalla oleskelu edes puolikiinnostavan kirjan kanssa on oma suosikkirentoutumismuotoni ainakin tällä puolella maailmaa. Tähän tarkoitukseen hotelli oli huippu, ja taksi monipuolisempien ruokailumahdollisuuksien luo oli varsin edullinen.
Siirtyminen edullisempaan majoitukseen ei suuresti kirvellyt hyvistä kokemuksista huolimatta, koska tämä nykyinenkin oli positiivinen yllätys. Huone on siisti, ja tässä köyhän miehen lomakylässä on tarpeeksi palveluja. Paikallisessa food courtissa meillä oli ilo nauttia hinta-laatusuhteeltaan parhaat annokset aikoihin. Eilen illalla kävimme haukkaamassa yllätysiltapalaksi myös hieman herkullista sushia, mjäm. Luulin, että tämä on joku aivan yksinäinen ja kuollut paikka näköalaköysiradan juurella. Huomenna köysirata täytynee mennä kokeilemaan, hurjaa!
Eilinen meni rentoutuessa, ja tänään vuokrasimme skootterin saaren tutkimista varten. Déjà-vu, Lembongan. Tämä saari ei ollut kuitenkaan yhtä helppo kiertää kuin edellä mainittu, sillä etäisyydet ovat pidempiä. Pääosin liikenne oli mukavan rauhallista. Kerran meinasimme eksyä Kuahin vilkkaampaan menoon, mutta luovimme u-käännöksen turvin ulos sieltä melko nopeasti. Kävimme äärimmäisen halvalla katukojulla nauttimassa yhdistetyn aamiaisen ja lounaan, ja jatkoimme matkaamme ylös Gunung Rayalle. Ripuli voi olla huomenna ajankohtainen, sillä annokset näyttivät odottaneen ottajaansa jo hetken bokseissa. En tiedä, onko Gunung Raya todellisuudessa kukkula, tunturi vai jotain aivan muuta, mutta aika mielenkiintoinen 13 kilometrin vuoristotiematka oli. Näimme hurjan suuren liskonkin tiellä lämmittelemässä. Täällä tieliikenteen vaarat ovat muutenkin erilaisia kuin Suomessa. Skootterimatkalla jouduimme varomaan lähinnä eläimiä: lehmiä, biisoneita, vuohia, apinoita ja kanoja. Ihmisetkin ovat toki usein pelottavia, ja välillä jouduin lempeästi opastamaan myös J:tä turvallisen matkanteon saloihin, koska hän yritti ilmeisesti lennättää meidät hidasteiden avulla hotellille. Onneksi sopu säilyi. Lopuksi ajelimme vielä läheiselle vesiputoukselle. Vau, pakko oli mennä kahlailemaan kunnollisen uima-asun puutteesta huolimatta. Jotkut hullut hyppivät putoukseen vaikka miten, näytti todella hurjalta.
Retken jälkeen naamani oli silmin nähden harmaa, ei kuitenkaan jännityksen vaan leijuvan katupölyn vuoksi. Ymmärrän aina vain paremmin esim. japanilaisia, jotka tykkäävät käyttää hengityssuojaimia monessakin paikassa.
Muutama päivä vielä täällä, sitten luultavasti Kuala Lumpuriin sumplimaan Thaimaan viisumeja. Täällä on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti