Viisumiarvonnan voittajat

Terve!

Passeissa komeilee nyt kaksi hienoa turistiviisumia mallia Thaimaa. Tarrojen saaminen sujui alkukankeuden jälkeen oikein vaivattomasti. Suomesta samaisen viisumin hankkiminen tuottaa joskus tarinoiden mukaan enemmänkin päänvaivaa.

Marssimme paikalle maanantaiaamuna hieman yhdeksän jälkeen aamulla, jolloin jonoa oli jo jonkin verran. Haimme vuoronumerot ja täytimme hakemukset odotellessa. Kun hakemukset oli viimeistelty, emme joutuneet odottelemaan enää kauaakaan. Hakemuksen liitteiksi laitoimme ohjeiden mukaan passin, kopion passin henkilötietosivusta, pari passikuvaa ja lentolipun Thaimaasta poistumiseksi. Virkailija antoi kuitenkin toiset kuvat ja lentoliput takaisin heti tiskillä. Seuraavana iltapäivänä passi oli noudettavissa tarroineen. Ihan kätevää, paitsi että lähetystölle on jonkin verran matkaa metroasemalta. Siksi olikin erityisen typerää laittaa maanantaina jalkaan uudet ihanat kengät. Puolessa matkassa olin valmis heittäytymään maahan itkemään ja odottamaan korppikotkia. Ei ole varmasti ikinä ollut näin isoja rakkoja kantapäissä. Sitten keksin, että kevyesti päkiöillä kävellen ei satu yhtään niin paljon. Ja näyttää oikein fiksulta. Liian myöhään suoritettujen laastariostosten jälkeen selvisin juuri ja juuri takaisin kotipesälle. Nyt pohkeet ovat jumissa sipsuttamisesta.

Tiistaina menimme nauttimaan voitonmaljat viisumitarrojen saamisen jälkeen jogurttijäätelön muodossa. Nam. Sitten lähdimme tutkimaan bussiasemaa ja potentiaalisia yhteyksiä Thaimaan puolelle. En kyllä mitenkään voi uskoa, että olisimme muka saapuneet samalle asemalle torstai-iltana. Meitä ei selvästi jätetty ainakaan ihan pääoville, sen verran kuollut oli asema saapuessamme verrattuna tähän nyt näkemäämme. Oikeasti emme siis edes tiedä, minne bussi jätti meidät silloin.

Asemavisiitti oli kohtalaisen raskas. Kaikkialla vaanivat sinnikkäät lipputrokarit ja muut oman puljunsa mainostajat tekivät mahdollisuuksien tutkimisesta yhtä helvettiä. Eräskin matami roikkui kannoillamme pälättämässä ja nykimässä hihasta koko lipunoston ajan. Oma periaatteeni on olla ostamatta tyypeiltä, jotka ärsyttävät minua. Aina se ei valitettavasti ole mahdollista, mutta nyt saimme liput kojulta, joka ei harjoittanut ainakaan meihin kohdistuvaa häirintää.

Tänään menimme uhkarohkeasti aamiaiselle bussiaseman food courtiin. Olisi pitänyt arvata, että markkinointi on siellä yhtä aggressiivista kuin lippuluukuilla. Annosvalintakaan ei mennyt aivan napistolaan. Aion jättää kaikki keittoruuat tästä eteenpäin suosiolla väliin, ovat olleet niin tyhjiä arpoja tähän asti. Nuudelikeiton syöminen puikkojen ja lusikan kanssa on ihan hanurista. Haarukka olisi ainoa oikea työkalu. Terveisin nimimerkki sattumat edelleen kipossa, liemet rinnuksilla ja ympäri naamaa. J:kin joutui nuhtelemaan minua kiroilustani syömisen aikana. Maku oli ilmeisesti niin hienostunut, etten rahvaana oikeastaan edes huomannut mitään makua.

Torstaina starttaamme bussimatkan kohti Thaimaan Hat Yaita kymmeneltä illalla. Matkan kestosta liikkuu varsin kirjavaa tietoa, luukulta värjäiltiin kahdeksaa tuntia. Toivottavasti matka kestää kauemmin, sillä en millään tahtoisi rantautua taas vieraaseen kaupunkiin viideltä aamulla. Perhana kun kelloakin käännetään rajalla. Hat Yaista on tarkoitus jatkaa heti kohti Trangia, jossa aiomme viettää yön tai pari. Sieltä taas suunnitelma on siirtyä Koh Mookin saarelle tai jollekin muulle lähisaarelle. Siellä toivomme, että saisimme vihdoin riippukeinut viritetyksi palmun alle.

Me kun olemme tällaisia innokkaita ja vakavasti otettavia valokuvausharrastajia, tässä Singaporea ja Malesiaa iPhonen silmin (älkää suotta pelätkö loogista järjestystä):

Portaiden laskeutuminen hyvässä seurassa herra Apinan kanssa

Chinatown in Georgetown

Mahtava Melaka ja siitä järkyttynyt matkaaja

Monorail-asema

Satamamaisemat hotellilta Langkawilla

Luultavasti Kuala Lumpurin ainoa nähtävyys

Maisemia köysiradan huipulta

Mitäänsanomaton kaupunkikuva Kuala Lumpurin Chinatownin hoodeilta

Erinomainen food court Central Marketissa - harmi, että tilasin kerran sitä pelkokerroinruokaa

Petronas Towerin julkisivua

KL

Langkawin sankarimopoilija ja hänen hernepyssynsä

Tässä se pygmihippo nyt on!

Ujo hostelliasukas Singaporessa