Idänmaan Toivoset: Meren raivo, osa 2 & jäähyväiset Balille

Olemme olleet matkalla jo yli kuukauden päivät, ja on tullut aika pistää Bali pakettiin. Siis ilmojen halki käy aamulla tiemme Singaporeen. Joku munapää on taas laittanut lennon lähtemään kuudelta aamulla. Ei merkittäviä yöunia tiedossa. Vähän jänskättää tuo Singapore, on ilmeisesti hyvin erilainen paikka kuin muut etappimme. Kummallakin on niin olemattoman vähän matkailukokemusta, että kaikki paikat ovat jokereita.

Saimme myös ilouutisia Suomesta, meille nimittäin saapuu seuraa heti tammikuun alussa. Uhkailin jo J:tä, että hän saattaa joutua häätöäänestykseen, jos ei osaa käyttäytyä kauniisti meidän tyttöjen seurassa.

Tulimme viettämään viimeiset yömme alkumatkan suosikkihotelliimme, Coco de Heaveniin. Tämä sijaitseekin näppärästi lentokentän läheisyydessä. Siitä on tietysti hyötyä vain, jos käyttää suunnilleen suorimpia reittejä, toisin kuin me yleensä. Täällä on niin ihanan siistiä ja kaikki toimii. Tässä huoneessa vedenkeittimen pistokekin sopii pistorasiaan. Muut hotellivieraat ovat tällä kertaa varsin kirjavaa kansaa. Ensimmäiseksi oli hauska huomata, että täällä majailivat edelleen samat kaksi keski-ikäistä aussijannua kuin edelliskerralla. On mahtanut olla oikea aktiiviloma, ties kuinka kauan olivat olleet täällä jo ennen meitä. J oli eilen aamulla jo aikaisin ulkona ja bongasi toisen kaverin huoneesta ulostautuvan varsin hehkeän ja nuoren paikallisleidin. Että sellainen aktiiviloma. Lemmenlomalla taitaa olla myös eräs hyvin vanhannäköinen mies, joka viettää helliä hetkiä paikallisen nuoren pojan kanssa. Meille häiriötä tuottaa kuitenkin vain joku harvinaisen kypsymätön ranskalaisturistilauma, joka kikattaa ja soittaa ihan hirveää teknoscheissea ympäri vuorokauden tuossa ovemme takana. Uima-altaallekaan ei voi mennä koskaan samaan aikaan, koska he roiskivat vettä niin riehakkaasti, että aurinkotuolissakin saa suihkun. Ja se molotus ja kiljuminen, ah!

Täällä majoittumisessa plussaa oli myös se, että pääsimme vielä syömään ensirakkausravintolaamme. Ravintolassa kun on oikein hauska henkilökunta ja naurettavan halvat hinnat. Luulimme aluksi ravintoloitsijaperhettä perusköyhiksi paikallisiksi, mutta rouva kertoi rakastavansa shoppailua Bangkokissa, joten epäilen, että eivät ainakaan jatkuvasti aivan kädestä suuhun elä. Heh, rouva vinkkasi ravintolan olevan myös Facebookissa, Warung Santai, jos kiinnostaa väijyä. Vähän sama kuin Pyynikintorin koppikiinalaisella olisi kotisivut (en tiedä vaikka olisikin). Hurraa, ennakkoluulot!

Vältyimme myös mahdolliselta huijaukselta, kun kerrankin tarkistimme surffikaupasta saamamme kuitin heti kaupan pihalla. Kuitit toki ovat harvinaisia muutenkin. Vähän ekstraa oli napattu kortilta, enpä tiedä, olisiko ollut puhdas vahinko. Saimme omamme pois, joten samapa tuo. Alkaa tulla epäluuloiseksi täällä, osin varmaan aiheettakin.

Olimme etsiskelleet pesulapalvelua täältä jo pari päivää, kunnes huomasimme vihdoin sellaisen aivan lähellä. Strateginen munaus tapahtui kuitenkin siinä, kun jäimme hotellille lepäilemään hetkeksi ennen kuin veimme pyykit. Puljuhan oli mennyt sillä välin kiinni. Niinpä menimme tänä aamuna uudelleen paikalle ja saimme jätettyä tuotteet pestäviksi. Aistin keskustelun aikana pientä kielimuuria, jonka vuoksi varmistin useaan kertaan, että pyykit ovat vielä tämän päivän aikana noudettavissa. Pyykkien luvattiin olevan valmiita jo yhden jälkeen. Kävimme iltapäivän mittaan useamman kerran tarkistamassa tilanteen, ja vaatteemme roikkuivat aina vain pihalla kuivumassa. Lopulta viiden aikaan avasimme varsinaisen keskustelun aiheesta, jolloin pesulan hemmo alkoi puhua huomisesta. Luonnollisesti huominen ei meille kelpaa, koska olemme silloin jo kaukana täältä. Ilmeisesti toinen tyyppi, jonka kanssa asiasta sovin, oli kuitenkin puhunut huomisesta. Niinpä meidät istutettiin alas, ja pesulassa alkoi raivoisa silitysurakka, vaikka sanoin, ettei meidän takia nyt niin tarvitse sykkiä. Hävetti vähän, vaikka mielestäni väärinkäsitystä ei olisi pitänyt voida syntyä. Annoimme sentään vähän kiirelisää.

Eilen huomasimme sattumalta (Burger Kingissä oli kerrankin asiallinen kartta), että tässä aivan lähellä on myös uimakelpoista merenrantaa. Merenrannan läheisyys sinänsä ei ole tällä saarella mikään uutinen. Tutkimme tien eilen, totesimme rannan asialliseksi ja päätimme mennä tänään sinne odottelemaan pyykkien valmistumista. En ajatellut mennä uimaan, jotta en tulisi merivesi-hiekkatahmaiseksi, koska meidän piti poiketa syömässäkin samalla reissulla. J onnistui kuitenkin houkuttelemaan minut pulikoimaan. Jättiläisaallot yllättivät minut jälleen, ja koska aurinkolasit olivat unohtuneet keikkumaan päälaelle, aalto oli aiheuttaa sielun vaurioiden lisäksi merkittäviä aineellisia menetyksiä. Rillit huuhtoutuivat veden mukana ties minne, ja sanainen arkkuni uhkasi tyhjentyä rumimmasta päästä. Ajattelin, ettei niiden etsimiseen kannata tuhlata aikaa lainkaan, olivat kuitenkin jo kaukana. Sillä aikaa kun suunnittelin rannalla välitöntä tuhlauskeikkaa Discovery Malliin, J oli tuijotellut merenpohjaa. Siis pinnan yläpuolelta. Kuinka ollakaan, lasit odottivat sievästi ottajaansa pohjassa suunnilleen niillä sijoilla, joilta ne liikkeelle lähtivätkin. Ainakin J:n mielestä olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa tästä urotyöstä. Kieltämättä lasien löytyminen oli äärimmäisen positiivinen yllätys!

Kävimme pyykkejä odotellessamme myös kahvilla Coffee Beanissa. Heh, kahvit maksoivat lähes kolme kertaa niin paljon kuin syöminen aiemmin mainitsemassani ravintolassa hetkeä aikaisemmin. Aikamoinen jääkahvijuomamäjäys oma saaliini olikin, mutta silti.

Lopuksi jonkinlainen yhteenveto näistä neljästä viikosta Balilla:

1. Kritiikkiä
En nyt aivan varauksetta mainostaisi tätä maailman upeimmaksi lomakohteeksi, ellei sitten ole kiinnostunut yksinomaan surffaamisesta. Turistirysät ovat nimensä veroisia, mutta niiden ulkopuolella on tuntunut välillä liiankin kuolleelta. Liikenne on paikka paikoin todella jäätävää, emmekä siksi uskaltaneet lähteä vuokraamaan skoottereita Lembongania vilkkaammissa paikoissa. Ehkä olisi pitänyt? Maisemat ovat suurelta osin aika karuja, ehkä siksi, että tähän aikaan vuodesta ei pahemmin sada. Emme ole havainneet yhtäkään sadepisaraa täällä olomme aikana. Lembonganilla oli mielestämme enemmän paratiisisaaritunnelmaa kuin Balilla. Hukkasimme valitettavasti melko paljon aikaa joissain todella tyhjänpäiväisissä paikoissa.

2. Olisi pitänyt olla aktiivisempi
Jotta olisimme saaneet Balista vielä enemmän irti, meidän olisi ehkä kannattanut satsata enemmän retkiin ja nähtävyyksiin. Hinnan ja laadun kohtaamista ei aina voi luotettavasti arvioida etukäteen, mikä harmittaa vietävästi pitkän matkan budjettireissaajaa. Mutta ken lähtee lomalle rahaa säästämään, voi yhtä hyvin pysyä kotona. Rohkeampi kontaktin ottaminen muihin matkalaisiin olisi voinut olla myös järkevää, olisi voinut saada hyviä vinkkejä.

3. Täydellisyyttä hipova lomasää
Kuten on käynyt ilmi, auringon puutteesta emme ole kärsineet. Auringonpaisteessa vähäisenkin fyysisen ponnistelun kynnys tosin kasvaa merkittävästi. Ainakin oma toimintakykyni alenee helteessä rajusti - ei siis muukalaislegioonaan.

4. Vaihteleva majoituksen taso
Samalla rahalla saa jos jonkinlaista mökkiä. Hotellisivuston käyttäjien arvostelut ovat olleet erittäin hyödyllisiä, vaikka joitain lausuntoja en voi olla ihmettelemättä. Perushyväkin tarkoittaa eri ihmisille niin eri asioita, ja olemmepa J:nkin kanssa olleet eri mieltä joidenkin paikkojen hyvyydestä ja huonoudesta.

5. Kuta on mainettaan parempi
Jokainen arvonsa tunteva backpackeri tietää, että Kuta on vain kaljaa kittaaville ääliöausseille soveltuva paikka. Emme kuitenkaan ole ausseja emmekä kitanneet kaljaa, ja silti se oli mukavaa vaihtelua. Todistimme toki muutaman aussisankarin baarin pöydällä suoritettua soidintanssia aikaisin iltapäivällä, mutta eipä tuo meidän rauhaamme häirinnyt, huvitti vain. Eräs taksikuski antoi viiltävän analyysin: aussit puhuvat liikaa ja juovat koko ajan kaljaa, venäläiset ovat töykeitä ja juovat vodkaa. Hän ei tainnut tuntea suomalaisia kovin hyvin, koska hän ei edes tiennyt, että Suomessa on oma kieli. Että olisi voinut varmaan lisätä suomalaiset tuohon litaniaan. Kutalla on tietysti turistirysien huonot puolet, mutta esimerkiksi shoppailumahdollisuudet (siis muuallakin kuin katukojuissa) olivat kohtalaisen hyvät.

6. Conclusion
Ruoka ja juoma on hyvää ja halpaa, kelit ovat kohdallaan ja meno on rentoa. Hyvin vähän havaintoja suomalaisista turisteista. Intohimoisen vesiurheilijan toivekohde. Harmittaa hieman, että matka Gilin saarille jäi tekemättä. Balin ylivertaisuutta muihin lomakohteisiin nähden en allekirjoita. Suomesta pirun pitkä matka.