Merkintöjä, osa kaksi

Ilmoja pidelly. Loppuviikoksi tänne on ennustettu sellaista 34-35 astetta lämmintä sekä sateita ja ukkosta. Koska ennusteet eivät ole tähänkään mennessä pitäneet aivan kutiaan, luotan, että melko hyvät säät jatkuvat.

Sääosiosta voisimme periaatteessa siirtyä asiaan, mutta kun nyt tuli mieleen (toim. huom. ei näin http://www.hs.fi/fingerpori/1135261378225), ehdimme saada jo Suomestakin terveisiä. Juho oli saanut Helsingin poliisilta postia huiman 3 km/h ylinopeuden vuoksi sekä nettilaskun. Itse olin saanut vain mainoksia Iittalalta, joten taisin vetää pidemmän korren.

Tänään pääasiallinen päiväohjelma koostui vierailusta MBK-kauppakeskukseen. Sinne pääseminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista, sillä taksikuskit eivät olisi suostuneet millään ajamaan kohteeseen mittari päällä. Oli kuulemma niin paljon ruuhkaa. Ne kuskit, jotka olisivat vieneet perille todella halvalla, olisivat matkalla ihan nopeasti halunneet viedä katsomaan myös räätälifrendiään ja joitain koruja (=kusetus, jos jollekin ei muuten auennut). Koska kaltaisemme aikaansa seuraavat oikeat travellerit eivät tällaiseen alistu, menimme nauttimaan aamiaispirtelöt ja odottamaan taksisään tyyntymistä. Sitten matkustimme pelipaikalle reippaan ylihintaisella kyydillä.

En oikein ymmärrä täällä vallitsevaa logiikkaa vaatteiden sovittamisesta: jos vaatteesta on vain yksi koko, sitä ei voi sovittaa. Just. Todennäköisesti se onkin tehty lihavien, lyhyiden poikien mittojen mukaan, eli voin hyvillä mielin ostaa sen. Lisäksi puukotin itseäni henkarilla, kun ilahtuneena kerrankin pääsin sovittamaan vaatekandidaattia. Jonkun insinöörin mielestä on kai ok, että sovituskopin ovi aukeaa sisäänpäin niin, että ihmisen mentävä rako koppiin pujahtamiseksi on tässä tapauksessa noin 15 senttimetriä ja ovi antaa takaisinpäin kimmotessaan kunnon iskun vastapalloon.

Shoppailusaalis jäi vaatimattomaksi, mikä tietysti särki sydämeni. Tässä vaiheessa kun ei ole erityisen järkevää hankkia kauheita kantamuksia loppureissuksi. Mukaan tarttui ainoastaan muistikortinlukija, innokkaina valokuvausharrastajina kun unohdimme kameran usb-piuhan Suomeen. Olin saanut päähäni pakkomielteen lomailuun soveltuvasta maksimekosta, ja sitä sitten etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa pari päivää. Illalla sellainen löytyikin täältä kotinurkiltamme. Kun pääsin vihdoin sovittamaan tuotetta, se luonnollisesti paljastui liian pitkäksi ja huonosti tehdyksi huolellisesta kuivamallailusta huolimatta. Nyt yritän keksiä sille luovia käyttötapoja, ehkä meistä vielä tulee ystävät.

Paluumatka MBK:lta ei myöskään mennyt aivan napistolaan, sillä kuljettaja vei meidät reilusti ohi määränpään välittämättä pyynnöistä pysähtyä. Kielimuuri, veikkaan. Epäilyistäni huolimatta meitä ei ko. sivukujalla ryöstetty tai raiskattu, mutta ylimääräinen kävelymatka vähän ketutti. Jätimme silti tippiä - tiedättehän, suomalainen kiittää silloinkin, kun saa sakon.

Tässä muutama anekdootti tältä päivältä. Koska ketään ei kuitenkaan kiinnosta, yritän olla tekemättä tästä mitään päiväkirjaa. Kiitti hei, kyllä tämä aina kotiolot voittaa!