Idänmaan Toivoset: Sanur, tuo geriatrinen lomakeidas

Saavuimme eilen tänne Sanuriin onnellisina siitä, että pääsimme jättämään edellisen paikan maalaismaisemat ja kurjan hotellin. Oli muuten uskomaton määrä poliiseja ja armeijahäiskiä kaikkialla, ilmeisesti terroriuhan takia. Kuten yleensä, ilo siirtymisestä oli osittain ennenaikaista. Nämä ohi- tai jopa rosvosektorit majoituksen suhteen tuskin loppuvat tähänkään. Huoneessamme leijuu voimakas urean tuoksu, ja se on täynnä hämähäkinseittejä, joissa hämpyt odottavat kärsivällisesti saalista. Paras vitsi on huoneen lukitus, joka on hoidettu ulkopuolelta perinteisellä järeällä munalukolla, joka tosin jättää pariovet kymmenisen senttiä raolleen. Sisäpuolella lukkona on pala puuta, jota kai salvaksi kutsutaan. Jossain välikatolla on ilmeisesti rotilla pesä tai muuten kokoontumisajot melko usein, mukavaa juoksumekkalaa ja piipitystä kuuluu katosta. Luultavasti tippuvat vielä läpi suoraan huoneeseen. Datailemaankin pitää tulla tänne yleisiin tiloihin, mikä ei toki em. seikat huomioon ottaen ole suurikaan harmi.

Tiedossamme oli, että tämä Sanur on hieman varttuneemman väen suosiossa. Mummot ei ilmeisesti jaksa bailata kovin myöhään, sillä kaikki mahdolliset puljut menee kiinni yhdeltätoista. Eilen päätimme purkaa meitä jälleen kohdannutta pettymystä ja tylsistymistä pienimuotoisen kaljoittelun merkeissä. Lisäksi esilääkitys on mielestäni perusteltua ennen huoneeseemme menemistä, etenkin jos tavoitteena on saada nukutuksi. Olisimme ehkä vetäneet kunnon protestinaamat, jos juotavaa olisi ollut paremmin saatavilla. Kolmannet ja viimeiset oluet jouduimme hankkimaan lähes pimeiltä markkinoilta, siis ostimme ne sulkeutumassa olevasta baarista muodossa take away. Voitonriemuisina tissuttelimme ne pois kotiterassilla.

Hotellimme on sentään tällä kertaa melkein rannassa. Huono puoli on se, että hehkutettu Sanurin ranta ei ole meidän mielestämme yhtään mistään kotoisin. Ei siis tarvitse jäädä tännekään pidemmäksi aikaa.

Tähän mennessä päällimmäinen tunne Balista on ollut lievä pettymys. Ehkä olemme onnistuneet valitsemaan vain vääriä kohteita. Toinen teoria on, että olemme juuri sellaisia sikaturisteja, joille ainoa järkevä sijoituspaikka on parjattu Kuta. Siellä kuitenkin ranta oli viihtyisä ja kaikenlaista tekemistä tuntui olevan enemmän. Seuraava kohteemme on kuitenkin Nusa Lembongan, läheinen paratiisisaareksi mainostettu pläntti. Balilla on vielä kolme viikkoa aikaa tehdä vaikutus, muuten en kyllä ikinä tule tänne takaisin.

Hihii, sain matkakumppaniltani eilen vihdoin uuden myöhästyneen syntymäpäivälahjan, itse hopeasta askarrellun nilkkakorun! Täällä se saattaa joskus näkyäkin, kun ei aina ole pakko käyttää pitkiä housuja. Olin jo varma, että olen ollut edellisvuonna sen verran jumppi, että jään ilman lahjoja. Aiemmin olin tosin saanut jo rahavyön, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, etten saa sellaisesta mitään hulluja kiksejä. Lisääkin on kuulemma vielä tulossa, jes! Harmi, etten itse ole erityisen näppärä, ainakaan siinä määrin, että viitsisin antaa mitään itse tekemääni p*skaa kenenkään riesaksi. Juho kuvaili kädentaitojani näin, kun näki lakatut kynteni: "Eikö nyt olis ihan sama kastaa koko sormi sinne purkkiin, jos jälki on tollasta?" Hrmpfh.

Tänään sen teimme, alistuimme käymään paikallisella herra Makkosella. Lieventävä asianhaara on se, että otimme vain McFlurryt. Mikä länkkärisynti! Muuten olemme pitäytyneet tiukasti paikallisissa ruuissa, jotka ovatkin pääosin aivan erinomaisia ja edullisia. Ostimme muuten myös riippumatot, jotka pääsemme toivottavasti pian johonkin myös kiinnittämään ja ottamaan lungisti.

Olen etenkin viime aikoina avautunut ja valittanut yhdestä sun toisesta asiasta. Voin silti vakuuttaa, että ihan kauheasti ei ole vielä harmittanut matkalla olla! ;)

Lopuksi läväytän taas muutamat kuvat tiskiin: