Öinen taksimatka hotellilta lentokentälle oli ns. mielenkiintoinen. Tuntui vahvasti siltä, ettei kuljettaja ihan ajanut suorinta tietä perille, sellaisia mainiosti aseelliseen ryöstöön tai muuhun lynkkaamiseen soveltuvia sivukujia matkalla oli. Kuljettaja pysähtyi myös tankkaamaan epäilyttävän pitkäksi ajaksi sekä esitteli rautatieasemaa, jonka luona oli hullun lailla porukkaa nukkumassa. Kiertoajelujen tarkoitus jäi onneksi hämärän peittoon, ja kuljettaja ajoi kiltisti mittari päällä lentokentälle asti.
Vastoin maalailemiani kauhukuvia pääsimme ehjinä perille myös Balille. Kyllä tuollainen neljän tunnin lento jännästi on mukavampi kuin kymmenen tunnin, varsinkin jos nauttii lentämisestä yhtä paljon kuin minä. Lentoaikataulujen laatijan mielestä lienee hyvä, että lento lähtee jo klo 6.15, jotta perillä Balilla ollaan klo 11.30 paikallista aikaa, minkä seurauksena matkustaja saa käytännössä kokonaisen päivän kohteessa. Aivan scheissea. Sen sijaan matkustaja joutuu lähtemään lentokentälle keskellä yötä nukkumatta silmäystäkään, ja sen vuoksi sekä lentomatka että päivä ovat aikamoista Via Dolorosaa. Niinpä, nyt soi Tommi Läntinen päässä ties kuinka pitkään.
Väsyneinä mutta eloonjäämisestä onnellisina saavuimme siis seuraavaan kohteeseemme. Lentokenttämuodollisuudet sujuivat täälläkin yllättävän rivakasti leimasinta heilutellen. Kun pääsimme ulko-oville, pahamaineinen taksimiesjoukkio oli jälleen vaanimassa meitä. Uskomattoman ärsyttävää ja sinnikästä kansaa. Periaatteessa olisimme voineet ottaa taksin hotellille, mutta koska olemme näin seikkailunjanoisia emmekä aivan tarpeeksi väsyneitä, päätimme kävellä. Asiaan vaikutti myös se, että meillä ei ollut aavistustakaan paikallisen rupian kurssista, minkä vuoksi totaaliukotuksen riski oli normaaliakin ilmeisempi. Ja ne oli taas niin ärsyttäviä, jos en muistanut mainita. Lisäksi hotellimme piti sijaita vain puolen kilometrin päässä lentokentästä. Mistähän kulmasta mitattuna? Puoli kilometriä voi olla yllättävän pitkä matka, jos ei yhtään tiedä, mihin suuntaan lähteä.
Olimme perillä noin kolmen tunnin lähes yhtäjaksoisen pakokaasussa talsimisen jälkeen, todella hiessä ja uudelleen palaneina. Voi riemun määrää, kun oikea hotelli ei ollutkaan kangastus! Oikeasti, ette usko tätä, mutta minusta kävelyretki kantamusten kanssa oli aika kiva. Hyvät kengät jalassa ja sopiva pasaatituuli hiuksia hulmutellen aina välillä, ei valittamista.
Hotellikin on aika mukavan oloinen, ainakin niin kauan kunnes täältä löytyy kutsumattomia öpököitä. Öpököistä puheen ollen, päivän eläinkohtaamiset sisälsivät muun muassa liiskaantuneita rotanraatoja tienposkessa, jotain tappelukukkoja sekä valtavan torakan. Pikkugekkojakin on näkynyt jonkin verran. Kaikki on jokseenkin hyvin siihen saakka, kunnes joudun tekemisiin hämähäkkien tai käärmeiden kanssa.
Hotellilla tarkoituksemme oli ottaa tunnin torkut. Jepjep, suunnitelma ja toteuma kohtaavat näissä hommissa aina tosi kivasti. Siis torkut venyivät viisituntisiksi, ja päivähän siinä meni aivan ketuilleen. Nytkin kello on melkein puoli kolme yöllä paikallista aikaa, ja yöunta saanemme odotella vielä aimo tovin.
Liikenne täällä on mielestäni huomattavasti pahempaa kuin Bangkokissa. Kävelytietkin ovat pimeällä hengenvaarallisia, koska epämääräisiä kuoppia on siellä täällä. Ajoradallakaan ei oikein uskaltaisi olla. Säätä kuvailisin tähän mennessä täydellisyyttä hipovaksi. On sopivan (ei liian) lämmintä ja vähän tuuleekin välillä. Illalla hyttysten pelossa puetut pitkät housut ja pitkähihainen paitakaan eivät aiheuttaneet lämpöhalvausta.
Joo, too much information.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti